Turku - hepuli iskee satamassa aamulla klo 04.00. Yritämme käpertyä hetkeksi autoon nukkumaan. Melalla on vaikeuksia sopia ratin ja penkin väliin. Silti pari tuntia menee umpiunessa yön ajon jälkeen. Laivamatka menee ihmetellessä: tässä sitä nyt ollaan matkalla. Melli raasu ei osaa pissata kannelle, mutta onneksi on sohva … Vauhtia ja haipakkaa läpi Ruotsin, yöpysäys Ismon luona, puolen tunnin kaa-os ja sitten nukkumaan
Armoton kello soi seitsemältä. Ylös - ulos ja lenkille, aamutankkaus ja sitten taas menoksi. Helsingborgin lautta sattuu hienosti kohdalleen, maa ja valuutat vaihtoon ja sitten kohti Rödbyhavenia. Saksan lauttarannassa on vähän tungosta. Yksi lautta karkaa käsistä, mutta toiseen jo mahdutaan kyytiin. Ensimmäinen lomaolutkin tulee nautittua Saksan lautalla! Saksa… ja autobaana. Mazdan mittari nousee parhaimmillaan 175 km ja silti toiset menee meistä ohi kuin tienviitasta. Erikoispicknikin nautimme Vikin Linen muovikassista: kahvia, pari leipää ja keksiä …. puuttuuko jotain? Eschwege löytyy helposti ja osoittautuu tosi kauniiksi ristikkokaupungiksi. Pari tuntia katselemme maailman menoa terassilla ja painumme sitten hotelliin nukkumaan. Tähän mennessä taitaa tulla reissun pisin yöuni!
Se on sitten juhannusaatto! Päätimme ajaa "pikkuteitä" Fuldaan. Poikkeaminen Hunfeldissä tuotti pohdiskelun paikallisista kävelytyyleistä, paketin Froliceja ja tuoreita mansikoita. Ja matka jatkuu pitkin moot-toritietä. Picknik nautitaan tällä kertaa jossain päin etelä-Saksaa. Puhelimet on mykkänä koko Saksan matkan (kiitos DNA!!), mutta Itävallan rajalla ne taas heräävät henkiin. Varustaudumme Wienin kartalla, joka tosin näyttää aika sekavalta. Klosterneuburgiin edettiin loppumatka pikkuteitä pitkin. Matkalla on ihania pieniä kyliä kukkaistutuksi-neen. Hotellikin löytyy juuri ennen kuin päätämme lähteä kyselemään neuvoja. Huone onkin sitten varsinainen sviitti: eteinen, wc, suihkuhuone ja makkari oleskelutiloineen. Illalliseksi nautimme bratwurstia ja hapankaalia, jälkkäriksi kohtuullisen määrän Bailey's:tä ja pienen suunnittelutuokion jälkeen on aika siirtyä lataamaan unta pattiin.
Se on Wien! Parkkipaikka löytyy yllättävän helposti ja sitten ei kun menoksi. Koirat on vähän ihmeissään kaupunkivilinästä ja varsinkin "vossikoista". Spanische Hofreitschulen lippupisteen etsiminen kestää tovin, mutta lopulta liput on taskussa. Kaupunki näyttää uskomattoman hienolta ja viitisen tuntia hurahtaa äkkiä. Päätämme poiketa myös Schönbrunnin linnassa, joten ei kun autolla läpi Wienin. Yhtäkkiä vastassa on 6 kaistallista autoja - kaikki menossa väärään suuntaan. Taisi tulla valittua yksisuuntainen katu, ja suunta on tietysti väärä. Pikainen U-kännös on paikallaan ja yllättäen löydämmekin itsemme linnan parkkipaikalta. Linnan jälkeen siirrymme maaseudulle ja ihailemme wieniä ylhäältä käsin. Koirat on ihan puhki, joten paluu hotelliin on ajankohtainen. Huomisen suunnittelu alkaa.
Aamuvarhainen Klosterneuburgissa. Koirat jäi hotelliin ja me suuntasimme Wieniin. Spanische Hofreitschule odotti. Maneesi sijaitsi keskellä komeinta keskustaa. Lipizzalaisoriiden esitys oli uskomattoman hieno ja taidokas klassisen musiikin tahdissa. Suurinta ihmetystä herättivät kouluratsastusliikkeet takaa ohjastettuna. Sitä paitsi havaitsimme, että frakissakin on makkarataskut! Esityksen jälkimainingissa aloitimme matkan kohti Tirolia. Lumihuippuiset Alpit alkoivat siintää näkyvissä. Ei voi olla totta, että me ollaan täällä! Maisemat vain kaunistui ja Oberndorfinn saavuttaessa oli olo kuin Liisalla Ihmemaassa. Nemes säikäytti ahmimalla itsensä ähkyyn kuivamuonalla, mutta suola ja oksentelu onneksi laukaisi tilanteen. Mieli vaihteli järkytyksestä ihmetykseen.
Hmm…. ei hullumpi paikka viettää synttäreitä! Aamupala, kyselyt vaellusreiteistä, kauppaan, eväitten valmistelu ja sitten menoksi. Valitsimme Hornwegin oikein tietämättä mihin päädymme. Niinpä sitä sitten alettiin kiipeämään - lopulta kohti Kizbuhler Hornia. Ihan huipulla ei käyty, mutta 1700 m tuli korkattua. Taukopaikalla olis ollut tarjolla ½ l lämmintä vuohenmaitoa, mutta Tarja ei enää halunnutkaan … miksikähän? Noin 3 tuntia kiivettiin kohti huippua ja 2 tuntia palattiin alaspäin. Silmät ja suut oli täynnä upeita maisemia ja tulihan noita toki vähän kuvattuakin. Koiriltakin alkoi olla enin puhti pois. Paikallisten asumistapa navetan vintillä pakkasi vähän ihmetyttämään. Tulikin mieleen, että paikalliset lapset taitavat olla biodynaamisesti kasvatettuja. Suihku ja päiväunet tuntui tämän reissun jälkeen autuaallisilta. Koska kävellessä emme olleet saaneet "riittävästi" aurinkoa, istahdimme vielä patiolle ennen päivällistä. Iltalenkki suuntasi keskustan puolelle ja aikamme käveltyämme löysimme ihan kelvollisen treenikentän. Hevosesteitä oli riittävästi ja ajattelimme että niitä voisi joku päivä vähän lainata. Täytynee ottaa treenit videolle Peetsaa varten … Saksaan suunnitellut agilityklubi - vierailut päätämme unohtaa, ja varaamme yhden lisäyön tänne Alpeille.
Aamuaurinko herätteli liikenteeseen - odotettavissa kuuma päivä. Kaikki hotellin eläkeläiset hymyilevät ja tervehtivät joka välissä. Pitävät meitä varmaankin outoina lintuina. Suuntaamme St Johaniin päin vaellusreittejä etsimään. Alun helppo asfalttitie muuttuu nopeasti melkoiseksi kiipeilyksi kohti Willem Kaiserin puurajaa. Lopussa pitää jo ottaa koirat remmiin jotteivat ne putoa rinnettä alas. Palaamme samaa reittiä ja pidämme pienen jumatauon gasthausissa. Lämpöä piisaa - taitaa olla reissun kuumin päivä tähän mennessä. Maisemat on taas olleet uskomattoman komeat. Päivällisaika lähestyy, mutta meiltä on vissiin jäänyt joku tieto saamatta - olemme ½ tuntia etuajassa. Buffet-pöytä on katettu ja tarjolla on monenmoista makuelämystä. Tämä itävaltalainen ruoka on melkoisen tukevaa. Tirolilainen ilta naapurihotellissa ei voisi olla hauskempi. Ryhmällä on hyvä meno päällä ja isot miehet nahkahousuissaan laulaa, tanssii ja pelleilee hulvattomasti. Hyvän mielen päätös tälle päivälle! Ikävä kyllä Nemes ontuu vtj ja Mellikin arkailee tassujaan. Toivottavasti toipuvat huomiseksi.
Viimeinen Tirolin aamu. Lämpö nousee ja ajatus näistä maisemista luopumisesta kirpaisee. Päätämme tehdä kevyen viimeisen päivän lenkin: 2h pelkkää nousua ja 1½h pelkkää laskua. Onneksi on tullut joskus ennenkin käveltyä …. Koiratkaan ei onnu, joten lenkki sujuu mukavasti. Alamäkiosuus taidettiin kyllä tulla reitin vierestä ja kartan ulkopuolelta, mutta ei se haittaa. Ikävä kyllä korkean paikan leirimme alkaa olla ohi. Kitzbuhel osoittautui käpykyläksi, mutta St Johan sen sijaan isoksi kaupungiksi. Sitä paitsi sieltä sai hyvää jäätelöä. Illallinen tuntui taas ylelliseltä - johtuisikohan kohtuullisen paljosta liikunnasta ja vähäisestä ruuasta päivän aikana. Tanskan Kennelklubi faksasi sitten lopulta tietoa Hillerödin kisoista, mikä sinänsä oli oikein kiva - kisat ei nimittäin olekaan Hillerödissä! Säpinä kisakentällä alkaa sitten lauantaina klo 9.00.
Aamuvarhaisella käännämme auton nokan kohti Pohjois-Saksaa. Sääli jättää Alpit taaksi - oli ne niin hienot. Maisema alkaa vaihtua nopeasti. Oberndorf - Munchen ja stau - Nurmberg - Wurzburg - Kasel - Hanover … ei kai me vielä tähän jäädä? Matka jatkuu Hampuriin, jossa kohtaamme ensimmäisen kun-non vesisateen. Mutta kun kerran tie rullaa auton alla niin jatkamme edelleen matkaa kohti Lubeckiä ja Putgardenia. Pikatoimintaa satamassa … housujen vaihto … koirien ruokinta ja pissatus … ja eikun lai-vaan. Otamme ekstempore hotellin Nyköping Falsterista ja kyllä uni maistuukin 1150 km:n ja laivamatkan päätteeksi. Ajokeli oli loistava koko päivän - pilvipoutaa läpi Saksan!
Turisteerauspäivä! Nukumme kuin porsaat puoli yhdeksään ja vääntäydymme sitten aamupalalle. Etsimme koirakenttää Nyköpingistä ja löydämmekin sellaisen, mutta emme agilityesteitä. Roskilde on täynnä röpöttimiä. Musiikkifestarit on käynnissä ja se näkyy. Kisapaikka on siirtynyt Hillerödistä Roskildeen ja siellä Gundsölillehalleniin. Etsimme varmuuden vuoksi kisapaikan ennen leirintäalueelle menoa. Iso nurmikenttä - hyvältä näyttää. Tarjan agilitynenä bongaa yhtäkkiä matkan varrelta agilitykentän ja esteet. Vain rimat puuttuu, mutta se ei meitä hidasta. Lainaamme vähän pk-esteen lankkuja ja pituutta ja niin saadaan treenit pystyyn. Koirat on heti juonessa mukana, joten kisoihin voidaan lähteä luottavaisin mielin. Kisanumeroni on 200. Camping löytyy heti kättelyssä ja pienen neuvottelun jälkeen myös oikea mökki. Kauppareissun jälkeen päätämme nautiskella illan rauhassa "mökillä" … ja eikun syömään.
Se on agilitypäivä. Karavaani leiriytyy kisapaikalle siinä puoli kahdeksan maissa, yllättäen kisajärjestäjät ovat jo paikalla. Kaikilla kielillä selostaen sujuu ilmoittautuminen ja sitten alkaa ratojen tarkastelu. Hyppyrata näyttää mielenkiintoiselta ja tuottaa paljon hylsyjä. Joska ja Melli tekevät nollat ja siitä sijat 12. ja 18. Agi-3 luokka sujuu mainiosti. Joska voittaa luokan nollalla ja Mellikin on neljäs vitosella. Agi-åben luokasta jälleen Joskalle 0-tulos (7.) ja Mellille 5-tulos (25.). Avoimessa luokassa startteja on 70-80, kolmosessa n. 30. Kehänlaita on täynnä telttoja, porukka lounastaa, kenelläkään ei ole kiire minnekään. Mielenkiintoista!! Illalla turisteeraamme vielä Fredensborgin linnassa. Hieno paikka!
Toinen kisapäivä. Astetta tanskalaista agilityä kokeneempana saavumme kisapaikalle vähän myöhem-min. Eka agilityluokan starttijärjestys on taas mitä sattuu, mutta kisajärjestäjät alkavat oppia ja pitävät huolta siitä, että olemme oikeassa piakssa oikeaan aikaan. Tuloksena Melli 0vp ja 13 sija sekä Joska 5 vp ja 38. sija. SP3 luokka menee säpäkästi ja kuittaamme nollilla sijat 2. ja 3. Ei paha! Viimeinen hyppy-luokka käynnistyy tuomarin ruokatunnin mittaisella rataesittelyllä. Tuloksena molemmille nollat ja hyvä fiilis. Tarja käy vielä treenaamassa kontakteja epävirallisella radalla. Kohti Suomea lähtee ½ tusinaa DKK:n snapsilaseja. Kellään ei näy olevan mitään kiirettä mihinkään. Kotimatka alkaa Öresundbron kautta.
Saavuimme Tukholmaan klo 02.00 aamuyöstä. Laivan lastaus alkaisi vasta kuuden jälkeen, joten aikaa jäi pienille torkuille. Siispä ensin kävelylle ja sitten unta pattiin. Laivaan pääsimme etunenässä, joten kamat hyttiin ja aamupalalle. Pieni hetki Tukholman saariston katselua, mutta sitten maan vetovoima voitti ja uni kutsui. Unten mailla hupenikin sitten kevyet 5 tuntia. Hyvä, että ehdimme käydä ostoksilla ja vähän kävelyllä, ennen kuin aloimme lähestyä Turkua. Ajan ja ajankohdan taju tuntui olevan vähän sekaisin. Klo 20 olimme kuitenkin Turussa ja ulkona laivasta. Upea matka alkoi olla päätöksessään. Ajelu kotiin päin sujui käsittämättömän nopeasti ja uuden päivän auringonnousu otti meidät vastaan Pyhäjoella. Tätä lomamatkaa ja sen onnistumista jäämme todella kaipaamaan.