2005: Oulu-Tukholma-Tulln-St.Anton-Hilleröd-Oulu 31.5.-13.6.2005

30.5.2005

Oulu - Turku

LOMA. Tänään se alkoi - mulla klo 14 ja Tarjalla pari tuntia myöhemmin pääsykokeiden jälkeen. Kamat autoon, pikainen siivous ja sitten nokka kohti Turkua.

Ajo sujui Kankaanpäähän asti aika kivutta. Sitten oli pakko pysähtyä ja laittaa hetkeksi nukkumaan. Pienten torkkujen jälkeen jatkoimme taas matkaa pysähtyäksemme jälleen ennen Turkua nukkumaan. Suunnitelma oli, että ajamme satamaan mahdollisimman myöhään ja kävelytämme koirat laivaa varten kauempana maaseudulla. Ja niinhän me sitten tehtiin

31.5.2005

Turku - Tukholma - Trelleborg

Laiva lähti 8.45, jolloin me istuimme jo aamupalalla. Melli tuli jäniksenä laivalle, sillä liput oli ostettu vain neljälle koiralle. Mellinhän piti alunperin jäädä Haapavedelle hoitoon reissun ajaksi. Päivä kului nukkuessa. Tuntui siltä ettemme millään saa univelkaa pois - meistä taitaa tulla vanhoja.

Tukholmaan päästyämme lähdimme paahtamaan kohti Trelleborgia, tavoitteena ehtiä kolmelta lähtevään yölaivaan. Ajo otti lopussa tiukille, mutta perille päästiin puoli kahden maissa yöllä. Saimme liput siirrettyä yölaivaan ja nousimme kyytiin. Ostimme matkan ajaksi hytin autokannen alapuolelta. Hirvitti melkoisesti laittaa nukkumaan siellä meren keskellä, mutta torkahdimme kuitenkin muutaman tunnin. Zoco kaipas Hiisiä ja Nadas olisi välttämättä halunnut sänkyyn.

1.6.2005

Sassniz - Jena

Aamuseiskalta rantauduimme Sassniziin pienessä tihkusateessa. Etelää kohti lähdimme reippaasti pitkin uutta moottoritietä. Yllättäen se sitten päättyikin hiekkakasaan, mistä matka jatkui kiemurtelevina pikkuteinä. Onneksi uusi moottoritien pätkä löytyi melko nopeasti ja matka alkoi taas edetä. Jenaan päädyimme tietysti juuri neljän ruuhkassa, ja kartalla pieneltä pallukalta näyttänyt kaupunki osoittautuikin melkoiseksi yliopistokaupungiksi.

Hotellin löysimme aivan kaupungin ytimestä täysin sattumalta. Samaa tuuria ei sitten tuntunut olevankaan parkkipaikan kanssa. Lopulta jouduimme jättämään auton kauemmaksi ja lähtemään hotellille kävellen koirien kanssa. Pienen hengähdystauon jälkeen lähdimme pienelle kävelylle kaupungille, ja kun koirat oli saatu uuvutettua niin, että ne jaksoivat nukkua kiltisti hotellissa, poikkesimme Meksikolaiseen ravintolaan iltapalalle. Sitten olikin Nukkumatin jo aika astua kuvaan - ensimmäinen kunnon yö sunnuntain jälkeen!

2.6.2005

Jena - Tulln

Matka Jenasta kohti Kirchdorfia oli varsinaista puurtamista. Moottoritie oli tällä kertaa suht viileä, mutta täynnä tietöitä. Rajan ylityksen jälkeen odotimme löytävämme saman kauniin rajakaupan, kuin ekalla reissulla 2001, mutta eipä vaan löytynyt! Jotenkin se oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Eikä kyllä meillä ollut harmainta muistikuvaa siitä minkä rajapaikan yli me silloin oli ajettu.

A1:ltä nousimme pois tietysti yhtä ramppia ennen kuin olisi pitänyt. Eihän me nyt ajo-ohjeita noudatettu. Emme kuitenkaan halunneet joutua Wienin keskustaan - kartta kun oli mukavasti Oulussa. Siispä jouduimme turvautumaan Tarjan vainuun kiertotien etsinnässä. Niin se vaan vainu toimi tälläkin kertaa! Perillä Marienhofissa meitä odotti kiva huone vauraalla alueella. Vielä oli hiljaista, mutta illan myötä alkoi paikalle valua muitakin koiraporukoita - olihan Tulln ja Euroopan Voittaja näyttely vain 15 km päässä.

Kävimme vain pienen kävelyn koirien kanssa, koska lämpöä oli yli 25°C, eikä vesipulloa tietenkään mukana. Ilta menikin sitten levon kannalta.

3.6.2005

Tulln

Hotellimme oli vain kivenheiton päässä Tullnista, minne aamupalan jälkeen päätimme suunnata. Tarkoitus oli tutustua reittiin näyttelypaikalle ja hankkia koirille numerolaput. Infosta selvisi, että numerot saa aamulla kehästä ja turistikoirat ovat tervetulleita alueelle kunhan rokotukset on alle vuoden vanhat. Pienen panikoinnin jälkeen asiat alkoivat selvitä. Katselimme näyttelypaikkaa nelisen tuntia ja lähdimme takaisin Marienhofiin. Hotellilla nappasimme koirat ulos ja painuimme kävelylle metsään. Saaliina oli yksi punkki Mellin silmäkulmassa, jonka tarkkanäköinen Raimo nappasi pois iltatreffeillämme Hollabrunissa. Pienen juttutuokion ja Concurridon kasvattajaluokkatreenien jälkeen erkanimme omille teillemme pakkailemaan näyttelykamoja ja huoltamaan koiria.

4.6.2005

Tulln

Aamu koitti varhain ja aamupalaa kysellessä saimme heti haukkumiset. Koiria ei kuulemma saa jättää huoneeseen, koska ne häiritsee muita. Eikä ne saa tietenkään haukkuakaan! Onneksi olimme suunnitelleetkin ottavamme kaikki koirat mukaan näyttelypaikalle. Näyttelyalueella olimme hyvissä ajoin ja sisään päästiin heti kun portit aukesi. Lunastimme koirille ison lukittavan häkin päiväksi ja asetuimme kehien vierelle.

Molempien kehät alkoivat kymmeneltä, joten joutuisimme sompailemaan kahden kehän väliä. Onneksi ne olivat kuitenkin melko lähekkäin. Zoco aloitti kehässä saaden ERIn ja AVO2:n. Nadas jatkoi samoilla linjoilla, joten tittelit jäivät molemmilta vain haaveeksi tänä vuonna. Parikilpailussa Zoco ja Ceni juoksivat hienosti, mutta eivät pääseet jatkoon. Myös kasvattajaluokalle sanottiin kiitos ja näkemiin oransseista paidoista huolimatta. Tämän vuoden Euroopan Voittajanäyttely oli nyt taisteltu.

Häkin kanssa tunaroitiin aamutuimaan oikein huolellisesti. Tuloksena oli näyttelyhallissa neljä irtokoiraa, joista Nadas juoksi karkuun kiinniottajia ja Melli oli syödä pikkumopet lähistöltä. Great! Onneksi kaikki kuitenkin selvisi vauriotta. Näyttelyn päätyttyä taivas pudotti vedet niskaan ja väsyneet koirat pääsivät nukkumaan aikaisin illalla.

5.6.2005

Tulln - St. Anton

Varhaisesta nukkumaanmenoajasta johtuen heräsimme jo kuudelta ja kun kerran uni ei enää maistunut, nousimme ylös ja aloimme pakata. Koiruudet autoon, aamupala ja huoneen maksu. Manuela unohti velottaa perjantain ilta-ateriamme mutta muisti kyllä juosta peräämme kysymään mihin olimme piilottaneet pöytäliinan!

Matka kohti St. Antonia sujui reippaasti ja lähes ilman kommelluksia. Yhdellä Ratstättellä jäimme kiinni suuresta rikoksesta - meillä ei ollut moottoritiemaksutarraa Vignettoa auton ikkunassa. Heittäydyimme täysin kielitaidottomiksi, emmekä suostuneet ymmärtämään mitään mitä tarkastaja puhui. Selvisimme ilman sakkoja, mutta tarran jouduimme kuitenkin ostamaan! Kymmenen päivän Vignetto irtosi 7€:lla, joten päätimme astua rikoksen poluilta takaisin lailliseen maailmaan.

Loppumatka oli täynnä tunneleita, mutta majapaikan löysimme helposti. Marion tuli ovelle vastaan ja toivotteli tervetulleeksi. Huoneisto oli tosi mukava ja hyvin varusteltu. Kävelylenkki vierähti pariin tuntiin ja olimme tosi ylpeitä kun liikkeelle lähtö autolta oli lähes hallittu.

Makuuhuone näytti Itävaltalaisen ihanalta - lähes yhtä ihanalta kuin maisematkin.

6.6.2005

St. Anton / FERWALL

Rauhallinen aamu! Vettä tihuutti vähän kun lähdimme aamupissatukselle. Koirat oli käyttäytyneet yön hienosti ja Concurrido Mafiakin rauhoittui ennen puoltayötä. Poikkesimme heti ekana lähi-Sparissa hakemassa aamupalatarpeet ja aloittelimme alppilomaa aamukaffella ja reittisuunnittelulla. Sateesta huolimatta pakkasimme tavarat ja suuntasimme infoon hakemaan karttoja - joita ei sitten kuitenkaan löytynyt. Täti väitti, että vaellusreitit ei vielä ole auki! Eihän me sitä tietenkään uskottu - vaeltamaan kun oli tultu.

Ostimme kaupasta vaelluskartan ja lähdimme arpomaan päivän reittiä. Ensimmäinen yritys päättyi hyvin nopeasti isoon vesiputoukseen. Siitä ei vesikoiraa olisi saanut yli millään ja virta oli aivan liian kova kahluuvaiheeseen. Seuraava reittiyritys päättyi metsätyökoneen sulkemaan tiehen, joten vaihdoimme taas suunnitelmaa. Kolmas yritys toden sanoi, ja nyt lähti homma kulkemaan. Päädyimme Ferwallin tekojärvelle johtavalle tielle, mikä osoittautuikin oikein mukavaksi. Pieni rotkon ohituskin sujui hyvin! Noin kuuden tunnin ulkoilun jälkeen palasimme kämpille, pesimme koirat ja jätimme ne huilailemaan - nauttiaksemme itse makoisista leivoskahveista lähikuppilassa. Paluu sujui taas Sparin kautta ja illallinen oli A la carte laatua Kokkikolmonen. Mukava oli huomata, että Mellikin jaksoi patikoida hienosti.

7.6.2005

St. Anton / PUTZEN ALPEN

Sadeaamu antoi luvan völjytä sängyssä pitkään - ennen ja jälkeen aamukahvin. Yhdeltätoista lähdimme liikkeelle kohti Nassareita ja sieltä edelleen kohti Putzen Alpenia. Kävelimme hyvin merkattua reittiä ylöspäin tunnin verran - kunnes se yhtäkkiä loppui. Vain pieni polku oli jatkona, eikä meillä ollut sinne asiaa viiden koiran kanssa. Palasimme siis takaisin ja valitsimme toisen reitin kohti Almia. Reitti lähti suoraan ylöspäin varsinaista serpentiinitietä. Lumivuoret, paljaat kalliot ja vuoristopurot kuvittivat koko reitin. Lopulta löysimme myös määränpään ja käännyimme samaa tietä takaisinpäin ihaillen jälleen maisemia vuoroin auringonpaisteessa, vuoroin vesisateessa ja lopulta myös raesateessa.

Patikoimme viisi tuntia todella raskaassa maastossa, muttajunnut vain jaksoivat himppasta. Kämpillä pikaiset pesut ja sitten koirille masut täyteen. Omaa masua hemmoteltiin taas kahvilla ja Apfelstrudelilla, ja myöhemmin illalla Kokkikolmosen pihveillä.

8.6.2005

St. Anton / RENDL ALPEN

Kolmas vaelluspäivä käynnistyi yllättävän vetrein jäsenin. Eilinen kiipeily ei juurikaan painanut jaloissa ja aurinkokin paistoi. Päätimme lähteä Rosannawegia pitkin joenrantaa ja siten pitää vähän kevyempi patikkapäivä tänään. Jotenkin askel vain suuntasi ylöspäin ja totesimme olevamme Rendl Alpenin reitillä. Serpentiiniä kipusimme sitten pari tuntia ylöspäin päätyen 1800 metriin. Lumihuippuinen vuorijono näkyi auringonpaisteessa koko komeudessaan ja istuimme ylhäällä rinteessä sitä ihaillen.Paluu alaspäin sujui taas vikkelämmin ja olimme kämpillä jo ennen kuin huomasimmekaan. Ehdottomasti hienoin patikkapäivä tähän mennessä!

Koska olimme niin varhain takaisin kylällä, päätimme poiketa matkamuistokauppaan ja sitten vielä kahville. Pienet iltapäivätorkut maistuivat makoisalle. Koirien hieronta, iltapala ja tämä porukka oli aivan valmis petiin jo ysiltä illalla.

9.6.2005

St. Anton / PETTNEU - ST. JAKOB

Viimeisen vaelluspäivän aamu valkeni lumisateessa! Päätimme odotella reitille lähtöä pari tuntia ja hoitelimme kämpän maksut kuntoon. Reitin valinta tuotti vähän vaikeuksia, kun tuntui ettei eilisen reitin veroista enää löydy. Emme kuitenkaan halunneet lähteä autolla reittejä etsimään vaan päädyimme kävelemään jokivartta pitkin kohti Pettneuta ja sitten toispuoljokkee takaisin päin. Nousut jäi tänään väliin, eikä Mellikään tarvinnut reppua. Muutamat hevoset ja lehmät tuli kuitenkin haukuttua! Reitti kulki kylien läpi ja saimme hyvän kuvan paikallisesta kylämallista. Navetan seinät oli koristeltu lehmien palkinnoilla.

Iltapäiväkahvit nautittiin Alte Postin kahvilassa "luumuknöödelin" kera. Pienten päikkäreiden jälkeen lähdimme vielä kävelylle ennen pakkauksen aloittamista. Auton tankkaus aamua varten valmiiksi ja koirien huolto. Koiruudet tuntui olevan aika puhki - ovat tainneet saada viime päivinä liikettä niveliin! Lähtömasennus alkoi vähitellen iskeä.

10.6.2005

St. Anton - Kööpenhamina

Aikainen herätys! Auto oli pakattu valmiiksi jo illalla, koska matka oli pitkä. Sukelsimme heti St. Antonin tunneliin, joka oli 13,5 km pitkä. Sen aikana lumihuiput jäi taakse ja puurtaminen alkoi. Ajoimme Bregenzin kautta Saksaan ja poljimme eteenpäin. Matka eteni hyvin, kunnes aloimme huolestua koirien madotuksista. Ruotsiin mennessä nimittäin piti olla alle 10 päivää vanha matotodistus, ja meidän koirien madot olivat 12 päivää vanhoja. Melsungenin kohdalla päätimme sitten poiketa kylään etsimään Tierarzia. Sillä keikalla kamerat räpsäytti Tarjasta ylinopeuskuvan ja minä olin torpata autolla yhden tyttären joka ryntäsi tien yli. Eläinlääkäri kuitenkin löytyi ja madot sai taas häätönsä. Hannoverissa ja Hampurissa seisoimme sitten staussa yhteensä pari tuntia, mutta laivaan meno sujui näppärästi. Päätimme vielä nauttia ajamisesta ja varasimme lennosta hotellin Kööpenhaminasta Falsterin sijaan. 1250 km alkoi jo tuntua jäsenissä ja silmissä, joten onneksi hotelli löytyi helposti. Ajoaikaa taisi mennä 12 tuntia.

11.6.2005

Hilleröd - Tukholma

Näyttelypäivä koitti puolipilvisenä ja lähdimme Hillerödiin hyvissä ajoin. Perillä olimme jo ennen porttien avaamista, joten ehdimme hyvin jututtaa Zocon kilpakumppaneita: Aqualinesin koiria. Olisipa taas kehässä vastakkain kaksi täysin eri tyyppistä linjaa! Pystytimme leirin kehän viereen ja aloimme henkisen taistelun vastustajaa vastaan. Se tuottikin tulosta - sen verran hermostuneelta vastapuoli alkoi näyttää. Tanskassa valioluokan uros esiintyi ensin ja sai ERIn. Sitten oli vuorossa Zoco ja toinen avoimen luokan uros. Tuomari haroi hiuksiaan kun ihmetteli Zocon naruturkkia, mutta hoksasi onneksi käyttää rotumääritelmää apunaa. Tuloksena siis Zocolle ERI ja DK MVA. Nyt olisi kaksi Tanskan valiota vastakkain kisaamassa CACIBista! Jes - Zoco valittiin ROP:ksi ja siltä osin tavoite tuli täyteen! Illan myötä Zoco esiintyi vielä isossa kehässä.

Nadaksen kehä oli tietysti ihan toisella puolella aluetta, joten aloimme leirin siirron. Huh hellettä! Nadaksella oli vastassa nelivuotias avoimen luokan uros, joka oli tosi iso ja kehittynyt. Nadas esiintyi nyt ekaa kertaa käyttöluokassa ja palkittiin siitä Tanskan SERTillä. CACIB meni tällä kertaa sivu suun, mutta Tanskan valiotitteli jäi kuitenkin roikkumaan.

Kuuden maissa illalla näyttely oli ohi ja meidän matka alkoi suunnata kohti Tukholmaa. Aamulaivaan oli suunta ja kiirettä ei ollut. Ajelimme kuitenkin entistä tahtia ja otimme muutaman tunnin torkut satamassa.

12.6.2005

Tukholma - Turku

Heräsimme kaatosateeseen, missä sitten yritimme ulkoiluttaa koiria ennen laivaan menoa. Laivalla jälleen aamupala seisovasta pöydästä ja sitten nukkumaan. Päivä kului levätessä, tuntui ettei millään herää. Olimme tosi tyytyväisiä siitä, että edessä ei olisi yöajoa Ouluun, vaan Turussa odottaisi hotellihuone

13.6.2005

Turku - Oulu

Jotta paluu arkeen ei olisi niin tyly, olimme sopineet tälle päivää Turkuun Välimäen Leenan tokotreenit. Parin tunnin session aikana haettiin oppeja ja koulutusvinkkejä junioreiden tokoiluun. Ja saatiinhan niitä roppakaupalla. Monta pientä ideaa, joita ei itse olisi hoksannut! Jatkokuvioistakin tuli sovittua, joten tapaamme jälleen elokuulla. Näillä eväillä oli hyvä lähteä kotia kohti.