Tico

Tico alias Mel Arctic In Flames - pieni koiranalku liekeissä ...Uusimmat tarinat ylimpänä!

14.11.11. Pikku-apina. Ticon elämää Zicin ja Szepin Tanskan reissu ei paljoa heilauttanut. Ticollahan oli ihan oma hoitaja kotona ja onneksi myös Nadas ja Zoco henkisenä tukena. Voipi tosin olla, että tuota henkistä tukea kaipasi eniten Zoco ensimmäisinä päivinä odottaessaan Tarjaa tulevaksi. Ticolla ei sen sijaan vauhti ollut hiipunut. Pikku-apina, joka apinoi kaikki mahdolliset temput isommiltaan, oli ollut tosi reipas koiranpoika ja viihdyttänyt itseään ja koiranhoitajaa jatkuvalla sisään-ulos leikillä. Sen myötä pissavahinkoja ei juuri ollut sisään tullut ja jalkakin oli alkanut nousemaan jo melko mallikkaasti. Toki jalkaa pitää nostaa sillai vähän huomaamattomasti, jotta muut ei näe ;o) Reissussa selvisi, että pikku-apinalle on sitten ovet avoinna - hoitopaikkoja ympäri Suomen oli tarjolla maan taitavimpien tokokouluttajien luona. En tiedä pitäiskö hyödyntää ja laittaa Tiksu koulutuskierrokselle .... Ehkä ei kuitenkaan - näillä mennään mitä itse osataan. Kotiin tullessamme Tico ei ollut millänsäkään vaan jatkoi touhujaan sujuvasti eteenpäin. On se aika reipas ja helppo kaveri. Ei juuri hätkähdä mistään. Loppuviikosta päästiin sitten taas koulutusasioiden kimppuun ja treenailtiin vähän agiliitoa. Mielenkiintoinen huomio oli, ett? Tico meni hienosti putkeen vasemmassa kaarteessa, mutta ei löytänyt koko putkea oikeassa kaarteessa.

31.10.11. Pentutreffejä ja ihmistreffejä. Pikku-Bo Helminen oli päällimmäisenä mielessä kun varustauduimme hallille siirtymiseen lokakuun tokavika viikonloppu. Päällimmäisenä tosiaan, sillä kaikkien koirien remmit unohtuivat autuaasti kotio. Hanna oli kouluttamassa KASsilaisia tokon saloihin ja pikku-Bo oli tietysti mukana. Pikku-Bo on siis borderityttö, joka on Ticoa pari viikkoa nuorempi. Muiden tokoillessa pennut pitivät omaa kivaansa ja leikkivät oikein antaumuksella. Ei mitään rähinöitä eikä tappelua vaan sellaista mukavaa painia hyvässä seurassa. Tuolta päivältä Ticon tokoilut jäikin sitten väliin ja tällä kertaa keskityttiin leikkimiseen. Seuraavana päivänä treffattiin sitten uusia ihmisiä Kokkolan agikisoissa. Tuomarina ollut Herralan Ritva sanoi kannustavasti mitanneensa vain yhden BT-uroksen miniksi .... Kehotti antamaan vähän ruokaa ja kasvattamaan hyllyn alla ;o)

Arkiviikko rullasi taas jo muotoutuneiden rutiinien mukaan. Vähän tokoa, vähän agia, paljon mukana kaikissa jutuissa ja siihen malliin. Hampaiden lähtö selvästi odottaa tuloaan, sen verran ahneesti Tico luita jyrsii. Pallitkin ovat laskeutumassa omalle paikalleen, joten äijähän siitä on tulossa. Ja jotta äijästä jäisi mukavia muistoja, niin Taina otti sitten lokakuun viimeisenä aurinkoisena päivän kasan valokuvia Ticosta. Laitanpa niitä tähänkin näkyviin.

20.10.11. Edellisen viikon vaihtuessa oli Ticolla vastassa uusi vaihe elämässä. Asuntoautoelämää alettiin siirtää vähitellen kotiin jäämiseen. Ensimmäisinä päivinä Tico oli kotona pentuaitauksessa aamupäivät ja iltapäiväksi hain sen taas autoon mukaan. Tästä siirryimme vähitellen siihen, että Tico jäi kotiin myös iltapäiväksi. Ruokatunnin aikana puuhaamme vähän pihalla, jotta iltapäivä kuluu taas rauhallisesti levätessä. Siirto kotiin on mennyt hienosti ja näin jatketaan nyt toistaiseksi. Perjantaina 14.10. matkamme suuntasi jälleen kohti etelää. Illalla oli luvassa Jaakon treenit ja sinne Ticokin suuntasi. Jaakko oli revetä naurusta kun ilmestyimme Ticon, lelujen ja namien kanssa kentän laidalle odottamaan koulutusta ;o) Ei ilmeisesti ollut kovin uskottavaa. No - koulutusta toki saatiin ja muutamia oikein hyviä vinkkejä. Siivekkeille lisää liikettä mukaan, palkkaukset liikkeestä ja lähelle itseä, kontaktien opettelu heti käyntiin jne. Tico oli oikein pätevä ja meillä oli tosi hauskaa! Lauantaina ja sunnuntaina sitten vuorostaan oli vuorossa Lentsun tokotreenit. Treenit aloitettiin läksyjen kuulustelulla ja me oltiin oikein päteviä. Lentsun mielestä tarjoomiset oli edistyneet hienosti ja askeleetkin sujui. Uutena piirteenä Ticolle on nyt noussut se, että se juoksee lelu suussa karkuun mua minkä ehtii. Ja hämmästyttävää kyllä ehtii aika kauas ja kovaa!! Tähän katsottiin lääkkeeksi lelunvaihtoleikkiä ja täytyy sanoa, ettei enää palellut. Sen verran juostiin siinä yhdessä edestakaisin ... Uusina asioina otettiin mukaan ruudun opetus sekä luoksetulon oeptus puunkierrolla. Samalla treenillä saadaan kuntoon myös ruudun loppuosa ;o) Helppoa vai mitä? Sunnuntaina katsottiin vielä maahanmenoa (tämä kun tyypillisesti on jotenkin minun koirille niiiin vaikeaa) sekä kaukojen opetusta. Näiden sessioiden jälkeen pää oli niin täynnä uusia opeteltavia juttuja, että niiden järjestelyyn ei riittänyt edes pitkä kotimatka. Ja jottei mitään jäisi vajaaksi, niin käytiinhän me taas moikkaamassa Tanjaakin. LOISTOVIIKONLOPPU, LOISTOTREENIT JA LOISTOPENTU!!

10.10.11. Postilokero 15, Asuntoauto. Siinä Ticon osoite ensimmäisen kuukauden ajalta. Neljä viikkoa pennun kanssa on kulunut kuin siivillä. Elämää on opeteltu yhdessä. Ticosta on kasvanut oikein reipas ja mainio RR-tiimin tekele. Pieni pentu se ei ole enää, mutta ei kuitenkaan oikea koiruuskaan. Siispä se on KOIRANTEKELE. Tuo pikkuinen tekele on ehtinyt kasvaa melkoiseksi Reissu-Lassiksi ensimmäisten viikkojen aikana. Ei riitä, että se on työpäivät asustellut vierihoidossa työmaan P-paikalla asuntoautossa joku aikuinen koira kaverinaan. Sen lisäksi on ehditty heittää reissua Kokemäelle, Turkuun, Kuopioon ja Tornioon. Maisema vaihtuu eikä elämä käy tylsäksi ;o)

Tokon valmennusrenkaan leirillä otettiin ensikosketusta suureen maailmaan. Siitä olenkin raportoinut jo edellä. Parin viikon kasvupyrähdyksen jälkeen olikin sitten vuorossa seuraava pidempi reissu. Reissu lähti liikkeelle Kokemäeltä eli Peetsan luota 24.9.. Peetsa oli ollut mukana valintaprosessissa jo siitä lähtien kun ekan kerran puhuin BT-pennusta, joten nyt sitä sitten lähdettiin näyttämään. Siinä sitten tepasteltiin Kokemäen Koirakentällä ja ihmeteltiin pikkuista ja sen touhuja. Tovin mietittyään Peetsa antoi mielipiteensä. Tico oli hänen mielestään ulkonaisesti upea, temperamenttinen, kiihkeä, hieman liiankin kova ja aika itsekeskeinen. Hieno koiranalku, jonka kanssa saa kuitenkin olla tarkkana! Seuraava etappi tällä reissulla oli sitten Suomen Turku. Ticon elämän ensimmäinen ulkopuolinen koulutussessio alkoi tarjoamisen opettelulla. Lentsun kanssa ihmeteltiin Kupittaan nurmikolla, mitä kaikkea sitä voisikaan tajota. Idea oli aktivoida pentua itse tarjoamaan haluttua toimintaa ja sitten palkata siitä. Siinä me sitten kökötettiin kontallaan Kupittaalla ja tarjottiin. Tarjottiin kosketusalustaa, tarjottiin merkkiä ja tarjottiin peruutusta. Tarjoamisten jälkeen palattiin ihan perinteiseen tokotukseen ja opeteltiin seuraamisen alkeita namilla imuttamalla. Entisestä poiketen ei paukutettu suoraan eteenpäin, vaan otettiin askelia paikalla joka suuntaan. Näistä asioista saimme kovasti kotiläksyjä. Ennen sunnuntain kotiinpaluuta oli Ticolla edessään vielä pari uutta juttua. Lauantaina illalla isoilla koirilla oli Jaakon treenit Hitti Areenalla. Siinä sivussa sitten myös Tico kävi tutustumassa halliin ja Jaakkoon. Sunnuntaina aamulla taasen aikaa oli varattu Tanjan hoitoihin ja niin sai Ticocin ensikosketuksen fyssarin käsittelyyn. Näin me opitaan tärkeitä juttuja ja asiat on sitten helppoja ja mukavia isona ;o)

Lokakuun ekana viikonloppuna reissu suuntautui savvoon. Kuopiossa oli tarkolla tokottelua ja Tico hengaili mukana omillaan. Muiden kisatessa Tico teki sujuvasti Lentsun kotiläksyjä ja leikki siivekkeiden kierron kanssa. Hienosti homma sujui, vaikka häiriötä oli huomattavasti kotioloja enemmän. Sunnuntaipäivänä otettiin sitten otetta hieman metsästysmeininkiin. Szepin kanssa koitettiin etsiä fasaaneja Piehingistä ja pikku-Tico pääsi humputtelemaan pellolle ja metsäsaarekkeisiin. Pitkässä heinikossa oli Ticosta hauskaa pomppia. Ennen pelloille lähtöä kävimme kuitenkin morjestamassa kasvattajaa KASsin kisoissa. Jälleennäkeminen oli iloinen ja reipas ;o)

Perjantaina 7.10. Ticosta tuli jo melko iso poika. Ensimmäinen rokotus oli tosiasia. Tiksu käyttäytyi ell-asemalla ihan juuri niin luottavaisesti ja rokeasti kuin kaikkialla muuallakin. Humputti ympäriinsä, puri eläinlääkärin stetoskooppia, seisoi pöydällä tutkimusten ajan, antoi katsella hamapiata ja eikä huomannut rokotustakaan ollenkaan. Kaikki oli hienosti, alaleuan kulmurit vähän painoivat yläleuan ikeneen, joten tätä seurataan, ettei ikenet ala ärtyä. Homma siis hanskassa ja kohti uusia seikkailuja!

Jottei ihan oltaisi etelä-painotteisia, niin tasapainon vuoksi seuraava keikka heitettiin pohjoista kohti. Tornion tokottajat olivat pyytäneet treenejä Tarjalta, joten koko tiimi hyppäsi lauantaina 8.10. aamulla autoon ja huristi Tornioon. Tiksun osuutena oli tehdä omia pieniä juttuja (niitä tarjoomisia ...) muiden tokottaessa oikeasti. Tällä kertaa keskittyminen ei oikein tahtonut riittää tokoon, joten vaihdoimme sujuvasti lajia ja pyörittelimme linjoja hyppysiivekkeen ympärillä. Tämä sen sijaan sujui mainiosti, joten taas saatiin positiivinen kokemus uudesta paikasta.

Vaikka voisi luulla, että elämämme pyörii viikonloppureissujen ympärillä, niin eletään me arkenakin ;o). Asuntoautopäivät jatkuivat kuukauden verran ja siinä vähitellen totuttiin olemaan yksin vähän pidempiä aikoja. Lopulta kävin käyttämässä Ticoa ulkona ja ruokkimassa vain puolilta päivin. Aamuisin touhuamme pieniä tokojuttuja aamuruualla ja iltaisin Tico seuraa mukana isompien koirien treeneihin ja lenkeille. Maastossa ja pidemmillä lenkeillä Ticolle on varattu osa reppumatkailijana. Kun väsy ilmenee, hyppää Tico reppuun kyytiin ja matka jatkuu. Kotona Tico puuhaa yhdessä Nadaksen ja Szepin kanssa. Yhdessä mennään pihalle, yhdessä köllötetään keittiössä. Vain se mikä pitää tehdä yksin on se iltavilli, joka tulee kylään melkein joka ilta. Niin ... ja crocksejahan pitää puistella ja tappaa säännöllisesti ... käyvät muuten pian kukkoilemaan.

14.9.2011. Kyllä pienen koiranpojan kasvaminen isoksi on kovaa hommaa. Ensimmäinen viikko on kulunut kuin siivillä. Kolme ensimmäistä päivää olin kotona Ticon kanssa. Isot koirat ottivat Ticon hienosti vastaan: Szep ja Zici poistuvat mieluusti paikalta, Zoco kasvattaa rauhallisesti ja turvallisesti, ja Nadas vain hymyilee, kun pentu laskee pyllymäkeä maassa makaavan Nadaksen päällä. Asia kerrallaan tutustuttiin uuteen kotiin ja piha-alueeseen. Opeteltiin nukkumaan omassa huoneessa päiväunia vaihtelevalla menestyksellä, leikittiin lelunvaihtoleikkiä, kokeiltiin miltä tuntuu kävellä remmisssä tai istua mukana repussa. Autoilua harrastettiin uudessa boxissa ja agilityhallin elämään totuteltiin Riitan kouluttaessa ryhmiä iltasella. Näillä touhuilla edettiin aina torstai-iltaan saakka. Perjantai tuotti aluksi hieman päänvaivaa, koska kotonaolo ei vielä tietenkään suju ja minun piti mennä perjantaiksi töihin. Apuun riensi 4H kerhon dogsitteri, joka tuli hoitamaan Ticoa kotiin perjantaipäiväksi. Näin saatiin turvattua tuokin päivä ;o)

Perjantaina oli sitten uudelle "reissu-lassille" edessä ensimmäinen oikea reissu. Työpäivän päättyessä muutimme jälleen asuntoautoon ja lähdimme ajelemaan kohti Punkalaidunta. Viikonloppuna Hiidenhelmessä pidettiin tokovalmennusrenkaan ja maajoukkueen yhteinen leiri, joten sinnehän mekin sitten suunnattiin. Matkailu sujui Ticolta aivan loistavasti omassa häkissä. Parin tunnin välein pysähdyttiin pissalle ja yöksi jäimme Tampereelle. Vähän jänskätti miten ensimmäinen yö asuntoautossa sujuisi, mutta hienostihan se meni! Ihan niin kuin Tico olisi aina matkustanut mukanamme. Aamulla sitten siirryimme varsinaiseen leiripaikkaan ja pääsimme heti leiritunnelmaan. Paljon ihania koiraihmisiä, jotka ihastuivat Ticoon heti kättelyssä. Sosiaalistajista ja leikkijöistä ei siis ollut pulaa ja Tico valloitti kaikki omalla reippaudellaan ja touhuilullaan. Borderterriereihin tottunut Huotarin Oili piti Ticoa aivan ihanan reippaana ja loistavana pentuna. Luulempa, että Oili taitaa tietää jotain borderin pennuista ;o). Sunnuntaina iltapäivällä kasasimme jälleen leirin ja lähdimme suuntaamaan kohti kotia. Mukava viikonloppu koko porukalle!

Arjen koittaessa jälleen maanantaina teimme suunnitelmat miten pikkuinen saadaan kasvatettua turvallisesti eteenpäin. Koska yksin kotonaoloa ei ole vielä ehditty tarpeeksi harjoitella, päätin ottaa Ticon mukaan työpaikan parkkiin asuntoautossa isojen koirien kanssa. Koska asuntoauton häkistä on tullut tuttu paikka ja Nadas nukkuu häkin vieressä penkillä, on pienen turvallista olla. Näillä keinoilla mennään ainakin tämä viikko ja viikonloppuna harjoitellaan taas kotona olemista. Eilen tiistaina treenipalettiin lisättiin vähän tokoa eli luoksetulon, seuraamisen ja istumisen harjoittelu sekä himpun verran agia eli pari siivekkeen kiertoa sekä putken korkkaus. Jokainen päivä tuo vähän jotain uutta ja näin me kasvetaan!!

6.9.2011. Edessä on taas uusi alku! Pienen pieni borderterrieripoika "Tico" muutti Rannanperälle syyskuisena maanantai-iltana heti pentutarkastuksen jälkeen. Ilta meni uutta kotia ihmetellessä ja laumaan tutustuessa. Uni maittoi hyvin ja aamulla päästiin sitten kunnolla katsastamaan pihaakin valoisassa. Pari tuntia leikkiä, pitkät päikkärit, taas leikkiä, tutustuminen pantaan ja remmiin, päikkärit jne. Tästä se taas lähtee ;o)