-
-
-
-
-
-
---
Näin se alkaa Szepin eli Canine Jumper Popcornin tarina uudessa kodissa kaukana pohjoisessa ...Uusimmat tarinat ylimpänä!
6.11.08. Lapsukaiset kasvaa. Pennut ovat nyt kolme ja puoliviikkoisia ja alkavat jo näyttää ihka oikeilta koirilta! Silmät on auki ja meno vähitellen sen mukaista. Szep hoitaa lapsukaisia kauniisti ja maitobaari on auki aina tarvittaessa. Pennut ovat myös päässeet jo hieman kiinteän ruuan makuun. Taitaa vaan enempi tuo ruokailu olla sotkemista kuin syömistä. Onneksi Sepe siivoaa jäljet ...
----
-
-
-
-
21.10.08. Pienet masueläimet on nyt reilun viikon vanhoja. Kaikki pennut ovat kasvaneet erinomaisesti ja ensimmäinen uros on jo kolmeen kertaan haalautunut ulos pesästä. Luoja vaan tietää miten vilkkaita noista tulee, kun viikossa jo tapahtuu tuollaista. Sepe hoitaa pentuja hienosti, mutta alkuviehätyksen jälkeen painit Hastan kanssa ja palloleikitkin jo maistuu. Lisää kuvia ilmaantuu sitten kuhan Hantta niitä lähettelee. Szep pentuineen asustaa nyt siis Lapualla.
14.10.08. MASUELÄIMET MAAILMASSA!! Szepin ja Hunorin pennut näkivät päivänvalon sunnuntai-iltana 12.10. Synnytys käynnistyi klo 18.30, minkä jälkeen Szep punnersi kellon tarkasti 10 pienokaista maailmaan. Synnytys sujui hyvin ilman mitään komplikaatioita ja Sepe kävi heti hoitamaan äidin velvollisuuksiaan. Saldoksi kertyi neljä urosta ja kuusi narttua. Kaksi pennuista on kovin pieniä, vain n. 200g, muut jos sitten enemmän sellaisia reilumpia, 300-350g. Reilu vuorokausi synnytyksen jälkeen asiat on jo löytäneet rutiininsa. Szep hoitaa pentuja Hantan huolehtiessa, että pienimmät saavat ekstra-annoksensa maitobaarista. Nyt vain odotellaan mielenkiinnolla pikkuisten kasvamista!
-
-
-
17.9.09. Masueläimet 37 päivää! Sepen masueläimillä menee lujaa. Agiliidon suggestopedian kurssi on käynnissä ja pientä tokotustakin on opetettu. Masueläimet ovat joko aika isoja tai sitten niitä on tosi paljon ;o) Sepen masu alkaa nimittäin paisua ja selkä levitä. Unohtakaa vyötärö!
10.9.08. Szepille pieniä vizslavauvoja tulossa! Szep ultrattiin tänään ja kuvissa oli nähtävissä ainakin kuusi pientä SzepHunoria! Tisut on viime päivinä hieman kasvaneet ja masulinjakin muuttunut. Tiineydestä siis olin suht varma. Ultra kertoikin sitten loput. Pentuja on odotettavissa siinä lokakuun 10. päivän tienoilla. Jänskää! Sepestä tulee ihan varmasti oikein hieno mamma!
30.8.08. Sepen lonkat B/B! Nyt vaan odotellaan onko vauvoja tulossa!
19.8.08. Sepen kesäreissu (tarinaa jutuissa) jatkui muista koirista poiketen Lapualle. Juoksu alkoi passelisti juuri kun olimme kotimatkalla, joten auton nokka suuntasi kohti Raamattua. Sepe otti lomastaan kaiken irti, ja juoksi Hantan maisemissa oikein urakalla. Siinä sivussa juttua tuli myös Hunorin kanssa ja niiden tarinoiden loppuseurauksia odotellaan sitten parin kuukauden viiveellä. Katsotaan kuinka koiran käy.
29.5.08. Turku näyttäytyi Sepelle tällä kertaa oikein agilitypainotteisena. KOlme starttia lauantaina ja sunnuntaina vielä Janitalla treenit. Maanantaille sentään mahtui mukaan Lentsun tokot. Kisaradoissa oli monia vahvoja kohtia, mutta nyt alkoi näkyä, että tekniikka ei pysy vauhdissa mukana. Keppien ja renkaan kanssa oli erityisesti ongelmia. Jonkun verran haastetta toi myös "paikallislinnut", jotka yrittivät viedä Szepin huomion mennessään. Tuloksina 15, 5, ja hyl. Janitan treeneissä pyöriteltiin helteessä 27 esteen pätkää, monessa osassa. Szepi pysyi mukavasti kontaktissa ja vaikka kuuma olikin, saimme jokaisen osion käytyä läpi. Haasteita radassa riitti, mutta oli kiva kuulla että ollaan kuulemma edistytty ;o). Lentsun treeneissä lintuhäiriö alkoi sitten olla jo pahimmillaan. Otettiin ajatuksia paikallaanoloon ja liikkeestä maahanmenoon, mutta todettiin sitten ettei kannata tuhlata aikaa taisteluun lintuja vastaan . Kupittaalla kun niitä riittää. Siispä vaihdoin koiraa ja Sepe sai jäädä häkkiin katselemaan.
19.5.08. Liitoa oikein urakalla. Szep aloitti kolmosten kisrumban sitten viikonloppuna oikein urakalla. Jyväskylässä kolme starttia ja Oulussakin vielä kaksi. Radat kulki mukavasti, mutta jokaisella tuli vastaan jotain pientä. Suurimmaksi osaksi kysymys lienee siitä, että ohjaaja ei muista mikä koira on lapasessa. Pientä epätarkkuutta ja oletusta, että Sepe osaa saman kuin Nadaskin - muuta seuraustahan siitä ei ole kuin virheitä. Nyt täytyy laittaa rengassulkeiset käyntiin, eikä haittaa vaikka keppejä ja lähtöjäkin vähän treenaisi. Oikein mallikas lentokeinukin nähtiin sunnuntaina.
4.5.08.KASsin kisat. Lauantai lähti liikkeelle kakkosista, jossa ekalla radalla harmillinen keppivirhe jälleen. Toisen radan alku nosti vähän kierroksia, kun Szepi lähti lähtöviivalta morjestaan Lamberskaa. Onneksi ei kuitenkaan ylittänyt lähtölinjaa, joten kisa ei mennyt pilalle. Liikkeelle päästyämme saimme lopulta sen viimeisen nousunollan, mikä tiesi sitä, että SEPE NOUSI KOLMOSIIN! Sunnuntain kisat debytoitiinkin sitten kolmosissa. Radat olivat aika onnistuneita ja innokkaita, puomin kanssa vain sählättiin oikein olan takaa. Ekoista kolmosen kisoista siis tuloksena hylky ja vitonen, mutta tästä jatketaan sitten Juväskylässä.
28.4.08. Janitan treeneissä treenailtiin Ojanperän kuvioita. Suurimman haasteen Sepelle teki ensimmäiset ulkotreenit ja pienet västäräkit. Kaikki meni tosi mukavasti kunnes Sepe bongasi ensimmäisen pikkulinnun ja pääsi pöllyttämään sen. Sitten olikin jo aika haastavaa saada kontakti takaisin ja jatkaa treenaamista. Sinnillä yritettiin kunnes potku alkoi loppumaan. Kesästä taitaa tulla tosi haastava ja mielenkiintoinen! Sunnuntai oli Sepellä lepopäivä, kun sitäkolmosiin nousua ei ollut tullut. Maanataille oltiin sovittu vesiterapia, mutta valitettavasti Anu sairastui ja se peruuntui. Niinpä lähdimme sitten kohti kotia.
12.4.08. Kokkolaan lähdettiin metsästämään jälleen sitä viimesitä nollaa. Niin kuin tiedetään, metsästämällä se ei tule, eikä tullut tälläkään kertaa. Pätkittäin tuli kuitenkin oikein hyvä ratoja, joten kyllä homma menee kuitenkin koko ajan eteenpäin. Radat oli mielestäni tällä kertaa sieltä kakkosten vaativammasta päästä. Meidän virheet kerääntyi tällä kertaa pujotteluun.
3.4.08. Pikku-Szepi täyttää tänään 2 vuotta! Onnea pikkuinen!!
29.3.08. Zici oli aloittanut aamun hienosti tokokokeessa ja iltaan lähdettiin toiveikkaana hakemaan Szepille viimeistä nollaa kakkosista. Ei tullut. Radoilla sattui kaikkea pientä ohjausvirhettä ja nolla kiersi meitä oikein tehokkaasti. Niinpä lättykestit siirtyivät eteenpäin!
24.3.08. Turun pääsiäiskeikalla treenattiin ekaksi tokoa Kupittaalla. Sepe oli reipas ja Lentsun mielestä oli edistynyt mukavasti. Itse en osaa oikein arvostaa edistymistä, paremmin tuntuu, että jauhamme ihan paikallaan. Kontaktia ja hyppyä hiottiin paremmaksi ja Lentsu antoi ohjeita kuinka jatkaa. Pienen tauon jälkeen Lentsulta jatkettiin Janitalle, missä tempaisitiin pieni 35 esteen ratapätkä. Siinäkin oli haastetta enemmän kuin tarpeeksi. En tiedä oliko Sepe vähän väsynyt tokosta, mutta tahtoi pyöriä kädessä kiinni eikä irronnut yhtään. Lopussa meinas mennä jopa raville, mutta pinnistelimme kuitenkin urheasti loppuun saakka. Kotiläksyksi täältäkin saatiin irtoamisia. Sunnuntai oli Szepille vapaapäivä, kun kolmosen koirat kisasi. Sen sijaan maanantaina oli Sepen vuoro astua kisa-areenalle. Ekassa kakkosen kisassa onnistuimme pudottamaan toiseksi viimeisen riman, mutta toinen rata toikin sitten sen kauan kaivatun nollasijoituksen. Mukava kotiinvieminen Turun reissulta, yhtä enää uupuu! Illalla kävimme vielä vesijumpalla ja siellä mentiinkin sitten jo posket puuskuttaen. Ravi oli päivän sana ja homma sujui jo paljon paremmin kuin ekalla kertaa.
16.3.08. Minnan Koirakoulun treenissä Szepille koitettiin hakea irtaantumista. Alku meni ihan hyvin ja reippaasti, mutta väsyessään alkaa tuijotella nurkkia ja mielenkiinto vähenee. Tässä on paljon tekemistä, mutta paranee onneksi koko ajan. Tekniikkapyöritykset onnistuu meiltä hyvin. Kotiläksyksi siis irtaanutmisia.
9.3.08. Onnettomat epikset! Tokotettiin - joo - eihän siitä tullut mitään! Sepe kuikuili OKK:n hallissa kaikkea muuta, ja nuuski maata ja .... Sarja kahlattiin kuitenkin läpi. Parasta lienee juoksun seuraaminen ja luoksetulo. Hyppy oli Sepestä kiva ja sitä sitten mentiinkin moneen kertaan. On vielä meidän tokokokeet valovuoden päässä!
5.3.08. Vuorossa tokoilua. Viikonlopuksi Lentsu oli lennähtänyt Virpiniemeen tokottamaan pohjoisen porukkaa ja mekin sitten päästiin mukaan. Luoksetulossa Szep keskittyi jäämiseen ja vauhtiin. Jäämistä autettiin makupalakipolla koiran takana ja vauhtia karkuun juoksemalla. Seuraamisessa haettiin kontaktia. Lyhyissä pätkissä hiljaisemmin ja pitkissä kovasti kehuääntä käyttäen. Lentsun mielestä Sepellä oli juuri oikea ilme silloin, kun tyttö seurasi matalana ja hieman polvet koukussa ;o) Paikallaolo näytti lämpimässä hallissa kohtalaisen hyvältä. Liikkeestä maahanmenossa palattiin taas sata askelta taaksepäin, jotta maahanmenoa saataisiin vahvistettua. Noutokapulan pureskelua korjailtiin heittelemällä Sepeä makupaloilla. Ihme kyllä se auttoi ... Nyt sitten jatketaan näillä eväillä ja katsotaan lisää pääsiäisenä Turussa.
25.2.08. Liekkö jumpan ansiota vai mitä ... mutta viikonlopun aikana Szep oli oikein kunnon agilityvireessä. Neljästä radasta kolme nollaa ja sen ainoan vitosenkin tyrin minä! Ykkösluokalle siis good bye ja kakkosistakin jo eka nollasijoitus plakkariin. Näillä eväillä siis lähdetään Turkuun pääsiäiskisoihin ja siitä eteenpäin. Nyt pidetään pää kylmänä ja katsotaan mistä ne kakkosen siirtonollat sitten tulee ...
18.2.08. Sepen viikonloppu kului Turussa vesijumppaa ihmetellessä. Sen jälkeen kun Zici oli tutustunut akvaarioelämään oli Sepen vuoro nosta lauteille. Vaikka Sepe tykkääkin saunan lauteista, tuntui juoksumatolla varustettu akvaario aika oudolta. Kaikki meni ihan coolisti kunnes matto laitettiin liikkeelle. Jos en olis pitänyt pannasta kiinni, olis Szepi kyllä liukunut sujuvasti kohti takaseinää ja törmännyt siihen. Nyt oli kuitenkin pakko alkaa liikuttamaan jalkoja, mutta ei ne tahtoneet liikkua. Sepe jännitti koko terapian ajan kamalasti eikä rentoutunut kunnon kävelyyn ollenkaan. Se oli sellaista köpötystä. Selkä kyllä sai töitä, joten voisi kuvitella sen olevan hyväksi. Jälkikäteen tehdyssä hieronnassa Sepe sitten venkoili vastaan minkä kerkesi, joten vähän taisteluksi meni meidän eka akvaariokeikka. Pääsiäisenä kokeillaan uudestaan ja katsotaan voisiko tähän jopa tottua.
7.2.08. Pari viikkoa kotona! Sepen kotiinpaluu viivästyi hieman kun Hantan laumassa oli räkätautia, emmekä halunneet tuoda sitä tänne. Kotia tultiin siis 18.1. ja laumaan sopeutus onnistui hienosti. Siitä sitten alkoikin palautus myös treeneihin ja pienen ekstrapainon pudotus. Tavoitteena on saada Sepe kisakuntoon helmikuun lopun kisoihin. Pikkaisen tuntuu tytöllä olevan ajatus hukassa mutta eiköhän se siitä lähde. Toivottavasti valeraskaus ei kariuta meidän suunnitelmia!
2.1.2008. Szepin joulusta tuli vähän toisenlainen kuin odotettiin ... Perjantaina ennen joulua Sepellä alkoi sitten se kauan odotettu juoksu, joten auton nokka oli käännettävä joulukiireissä kohti Lapuaa. Onneksi Hantta tuli ystävällisesti vähän meitä vastaan, joten säästyimme koko matkan ajamiselta ja sen sijaan teimme vaihtokaupat Kokkolassa. Sepe lähti siis Hantan mukaan nauttimaan "tyttöjen talosta" ja meille jäi kasa kitiseviä poikia. Lapualla Szepi on päässyt etsiskelemään lintuja pellolta, sääli vaan että kosteiden kelien myötä linnut on olleet piilossa. Uintiakin on kuulemma tullut harrastettua ja ruokaa on kuulemma ollut tarjolla enemmän kuin viimeiseen puoleen vuoteen ... auts. Saapa nähdä millainen tankki sieltä kotia saapuu sitten tammikuulla. Lapualla Sepe lienee säästynyt myös siltä kolmannelta maailmansodalta, joka uuden vuoden yönä Oulussa oli käynnissä. Kotia päin tyttöstä haetaan sitten parin viikon kulutta, ja sitten alkaa armoton treenaus!
11.12.07. Voittoisa reissu siis takana ... Liikkeelle lähdettiin itsenäisyyspäivänä suurin odotuksin ja toivein. Ohjelmassa oli treeniä Turussa, kyläilyä Korrilla, Kobylinillä ja Vilanderilla ja sitten vielä sunnuntaina Messukeskuksen Voittaja-näyttely. Szepin osalta reissu alkoi villillä tavalla. Rautilakeskukseen saapuessamme koko tyttö meni ihan sekaisin. Se juoksi pitkin kämppää ja lopulta paikallisti jonkun mörön hellan ja astiakaapin taakse. Sitä se sitten vahti ja murisi ja yritti kaivaa esiin. Samalla meni sitten poikienkin päät sekaisin ja totesimme, että juoksua pukkaa. Ei kuitenkaan vielä kunnolla, vaan valmistelee. No - tästä eteenpäin Sepe nukkuikin sitten häkissä ja pojat kitisi ulkopuolella. Hieman levotonta siis. Treenit ja kyläilyt sujui mukavasti, ja sunnutaiksi tälläydyttiin sitten näytelmiin.
Näyttelyyn oli ilmoitettu 11 vizslaa. Urosten kehä pyörähti vikkelästi, Nadaksen saaliiksi jäi CACIB eli PU2. Titteli matkasi tällä kertaa Viron puolelle junnu-urokselle. Nadas esiintyi hienosti, mutta siitä puuttuu se terävyys ja ryhti, mitä voittoon olisi tarvittu. Sepe esiintyi sitten nuortenluokassa ja tempaisin sen kehään suunnilleen suoraan häkistä. Sen kyllä huomasi ... Sepe ei meinannut pysyä nahoissaan ja alku oli melkoista härdelliä. Onneksi sitten kun päästiin juoksemaan alkoi homma sujua! Ensin tarjottiin käteen ERIä ja sitten jäätiin odottamaan paras narttu kehää. Kehään tuli mukaan 4 erin saanutta, joista tuomari sitten valkkasi mieleisensä. Suureksi yllätykseksi tuo mieleinen oli tällä kertaa meidän Pikku-Sepe!! Papereihin siis V-07 titteli! ROP-VSP kehässä virolainen uros sitten vei pidemmän korren, mutta siitä emme olleet kovin murheissamme ;o)
5.12.07. Päivitykset vähän laahaa ... mutta ... marraskuun lopussa Szepi otti seuraavat agistarttinsa Kajaanissa. Tuomarit puuhasivat kisajärjestelyissä oikein toden teolla ja molemmilla radoilla oli eri tuomari. Agiradalla aloitettiin ja sitä lähdettiin tekemään este kerrallaan. Yhtä työntöä lukuunottamatta rata onnistui hienosti ja palkittiin nollalla. Hypärillä sitten ohjaajalla kaasu hirtti kiinni ja vetäisin pussista Sepen seuraavan hypyn ohi. Nollaa tarjottiin, mutta minusta ei ollut sen ottajaksi. Sepe teki kuitenkin hienoja ratoja, joten tyytyväinen saa olla!
5.11.07. Sepen ekat agikisat! Sepen debyyttipaikaksi oli valittu Vöyrin maneesi, mukavan ympäristön ja reilujen kisojen takia. Tuomarina hääri Eija Berglund, joka ei pyynnöistä huolimatta suostunut mittaamaan Sepeä mineihin ;o) Hantta oli tullut todistamaan kisadebyyttiä ja katsomaan miten pikkukoira kulkee. Hyvinhän se kulki! Eka rata meni vähän ihmetellessä sekä koiralla että ohjaajalla ja tuloksena olikin hylky. Yksi rima tuli alitettua ja kun matka jatkui, niin tuohan siitä on seurauksena. Toiselle radalle lähdettiin jo vähän rennommalla asenteella ja senäkyikin heti ohjauksessa. Nyt ei enää ihmetelty vaan mentiin. Kaksi rimaa tippui jostain syystä ja kepeille syöttö epäonnistui, mutta tämä alkoi jo näyttää ihan agilityltä. Rimojen suhteen Szepi ei oikein kunnolla vielä hahmota vinohyppyjä, joten se vaatii lisää harjoitusta. Myös kepeille lähetykset kaipaavat työtä. Kisakausi tuli kuitenkin avattua, vaikka kisakirja säilyikin puhtaana. Tästä jatketaan sitten marraskuun loppupuolella Kajaanissa. Hyvä Sepe!!
30.10. SUURI PÄIVÄ LÄHESTYY .......
24.10.07. Etelän keikalla Sepe keskittyi Lentsun tokoihin ja Janitan agiliitoihin. Lentsulta saatiin vinkkejä olohuonetokoon, ja suurin ohje kai oli että pitäis tehdä enemmän ja positiivisemmin. Mutta kun se toko on niin vaikeaa ... leikkimisestä puhumattakaan. Janitalla tehtiin kääntöjä sekä pakkovalsseilla, takaahauilla, poispäin käännöillä ja pyörityksillä. Oli siinä pää pyörällä, mutta mukavasti meni. Katotaan mitä noista opeista saadaan upotettua käyttöön.
8.10.07. Mikon treenit. Lauantaina haettiin agilityoppia Aaltosen Mikon treeneistä Haukiputaalta. Mattohalli oli aika pieni, mutta matto oli hyvä ja haastavan treenin Mikko oli sinne väsännyt. Paljon käännöksiä ja valsseja ja just niissä mun oli vaike saada Sepe pidettyä ohjauksessa mukana. Hiomalla päästiin kuitenkin eteenpäin! Ikävä kyllä kerran pussiin syöksyessä Sepe loukkasi hieman itseään - ainakin pussista kuului melkoinen kiljaisu. Onneksi ei kuitenkaan mitään pahempaa. Kivat treenit!
25.9.07. Junkkari 2007, tuo 2006 syntyneiden mannermaisten kanakoirien katselmus, on sitten takana. Tulokset jäivät vaatimattomiksi, mutta Szepi teki hienoa työtä. Mukaan olisi tarvittu vain ripaus onnea, niin palkintokin olisi irronnut ...
Perjantaina lähdettiin liikkeelle ajoissa kohti Tiisijärven mökkialuetta. Ihastukseksemme mökit olivat tosi kivoja ja täysin varusteltuja. Puut paloivat takassa ja me kävimme nukkumaan varhain. Lauantaille oli lyhytkarvaisille arvottu maastopäivä. Kokoontuminen oli Karhunmäessä jo klo 7, joten ylös punkasta viideltä. Tuomareiden puhuttelu Karhunmäessä ja sitten matkaan autoletkassa kohti Ala-Hellaa ja sänkipeltoja. Tuomarina meillä tänään Jukka Pollari.
Szepille oli arvottu numero 1, joten aloitimme ensimmäisessä hakuerässä. Haku aukesi hyvin ja vauhdilla. Jonkun verran piti porkata jäniksen jälkiä ja juosta sarkaa niiden perässä päästä päähän. Onneksi Szepi ei kuitenkaan nähnyt sitä jänistä, olisi saattanut tulla melkoinen takaa-ajo ;o) Ensimmäinen erä siis tyhjä ja toiset koirat hakuvuoroon. Ekän erän jälkeen tehtiin sitten kylmän linnun nouto. Lintu oli tosi iso fasaanikukko. Sepe istutettiin tielle josta se sitten lähetettiin ojan yli noutoon. Pysyi hyvin paikallaan ammunnan ajan ja lähti terävästi käskystä linnulle. Sen jälkeen kaikki menikin pieleen. Ei tarttunut lintuun, vaan nyppi sitä ja alkoi heitellä pitkin kenturaa. Nouto siis nollille.
Toisella hakuerällä kävimme yhdessä "täsmäpaikassa". Näytti jo siltä, että Szepi seisoo ja ilmoitinkin seisonna, mutta eihän sieltä mitään noussut. Taisi olla vain kuuma haju. Haku sen sijaan irtosi upeasti, tuppisuu tuomarikin jopa kehui sitä! Jälleen siis tyhjä erä. Kolmas erä juostiin sitten kuminapellolla. Todella iso ja pitkä peltosarka, jota Sepe porkkasi taidolla. Ensin täysillä sarkaa pitkin suoraan, sitten käännös oikealle ja hieno luovi takaisin päin. Ojat tuli tarkastettua ja pelto juostua, mutta sitä peltopyyparvea ei vain mistään löytynyt. Lopuksi alkoi jo pikkulinnutkin kiinnostaa, kun kerran mitään muuta ei ollut tarjolla.
Viimeiseen hakuerään jouduimme kaatosateessa ja tietolinnulle. Yksi koira oli sen jo pöllyttänyt, joten lähtökohta oli vähän huono. Szepi sai kanasta hajun välittömästi ja alkoi tarkentelemaan sitä. Tarkenteli sen sitten ilmaan asti ja hetken jo luulin, että pysähtyy käskyyn. Perään meni kuitenkin melko railakkaasti. Siihen loppui sitten meidän hieno hakupäivä, melko lailla huonoon tuuriin.
Lintukosketuksia meidän ryhmä sai vain kaksi, joten niillä linnuilla sitten tehtiin kaikille koirille riistatyöt. Tuomarin kritiikissä Szepi sai ryhmän parhaat hakupisteet. Tuomari kehui hakua laajaksi, itsenäiseksi ja tuulta ja maastoa hienosti käyttäväksi. Myös ohjauksen Szepi toteutti loistavasti. Koska nouto ei nnistunut ja riistatilanteesta tuli peräänmeno, jäi palkinto saamatta. Aika lailla pakkasi harmittamaan, ja harmittaa vieläkin ;o(
Sunnuntain rakennearvostelussa Tammelin haki vanhaa "maatiastyyppiä". Szep ei oikein istunut siihen tyyppiin, mutta sai sentään itse arvostelusta erinomaisen. Mistään osiosta ei ollut huomautettavaa. Nartuista jäi kuitenkin kakkoseksi, joten meidän päivä päättyi sitten siihen ja lähdimme palailemaan kotia kohti.
Tuloksellisesti Junkkarista jäi vähän pliisu olo, mutta täytyy muistaa että >95% koirista jää siellä ilman tulosta. Szepi näytti kuitenkin lahjakkuutensa haussa ja loppuhan onkin sitten treenauksesta kiinni. Nyt pitää vaan saada nouto kuntoon ja kokemusta lintujen käsittelystä. Ensi vuonna sitten lähdetään oikeisiin kokeisiin. Taitavalla ohjaajalla tässä olisi voittajaluokan koira käsissä!!
8.8.07. Voi nouto! Meillä on nouto aivan solmussa. Ei tule lintu, ei dami, ei kapula eikä juuri lelukaan. Kääk!! Je vesityöt olis loppukuusta!! Nyt laitetaan Lentsun neuvosta nouto tauolle ja katsotaan uudestaan viikon kuluttua. Onneksi alikiito sujuu ihan mukavasti. Kepit on parantuneet ja muutenkin tuntuu ihan hyvälle. Irtaantua sais toki enemmänkin.
1.8.07. Etelän reissu takana ja nyt olisi sitten aika pureskella niitä neuvoja joita saatiin eri kouluttajilta. Peetsan treenien suurin anti painottui jälleen asennepuolelle. Radalta karkailu oli nyt saatu kuriin, mutta tekemisen paloa puuttui ja Szepi vaikutti hieman välinpitämättömältä hommaan. Teki kyllä esteitä kun käskettiin, mutta jos olis ollut joku vaihtoehto, olisipa voinut valita senkin. Peetsan mukaan kyse on yhdessä tekemisen arvostuksesta, johon pitää nyt paneutua tosissaan. Siispä lisää leikkimistä, sen varjolla koulutusta ja samalla arkielämän dominanssia. Näiden asioiden on muututtava, jos tästä aiotaan eteenpäin mennä!! Nämä neuvot mielessä jatkoimme viikonlopun ajan treenejä Ristinummella, pari päivää Bonachonin leirillä ja sittemmin T-leirillä Punkalaitumella. Punkalaitumella pääsimme Huotarin Peten, Lehtiön Anjan ja Toivolan Jannen agilitytreeneihin. Pete kiinnitti huomiota siihen, että Sepe oli liian kiinni lelussa. Jätimme sen siis vähemmälle. Anja puolestaan poisti puolet hallintakäskyistä ja Janne kehotti treenaamaan eteenmenoja. Näitä ajatuksia siis mietimme eteenpäin. Mäntyniemen Kati opasti tokossa ja luoksetuloon sekä seuraamiseen saatiin uusia ajatuksia. Paljon tapahtui viikossa ja tuntuu siltä, että ois nytkähdetty pykälällä eteenpäinkin! TOivottavasti tämä pitää paikkansa ja suunta jatkuu!
16.7.07. Szepillä oli huippuviikonloppu! Kokkolan KV:hen lähdettiin varovaisin toivein, kun tuo Sepe tuntui olevan aika hoikassa kunnossa. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin toivottiinkaan ja kotiin tuliaisina oli kourakaupalla pyttyjä ja rusetteja! Szep sai toisen SERTinsä ja ekan CACIBinsa ja oli vielä VSP, Nadaksen ollessa ROP ja RYP-3! Ei hassummin pikkutytöltä! Perjantai palloiltiin KLAGin kisapaikalla ja ihmeteltiin lammessa uiskennellutta sorsapoikuetta.
9.7.07. Laatuaikaa kahdelle! Viime viikolla aloitimme Szepin kanssa agilityn tehokurssin Aaltosen Mikon kurssilla. Tarkoitus on vetää kahdessa viikossa kuusi tehokasta treeniä ja keskittyä täysin vain Szepin kanssa tekemiseen. Eka viikko on nyt takanapäin ja hyvältä tuntuu. Pikku-Sepe on keskittynyt hienosti liidon kiemuroihin ja varmuus on lisääntynyt. Toki puutteita esteosaamisessa on vielä kovastikin, mutta edetään niiden kanssa maltilla.
Viikonloppuna Vöyrillä oli Szepillä edessään linnun noutotreenit Hantan kanssa. Hantta tuli katselemaan agirodun kisoja ja samalla pelasi Szepin ja pienen sorsan kanssa. Lintu kulki jo sunnuntaina mukavasti suussa ilman suurta mupellusta. Tästä siis pitäisi nyt osata jatkaa ja päästä eteenpäin. Vesitöiden aika alkaa elokuun alussa, joten sinne pitäisi tähdätä.
18.6.07. Huh-huh! Kaksi päivää Peetsan treenejä! Kaksi kertaa karkaaminen kentältä ja sen jäljiltä häätö laumasta! Tiukka tyttö minulla, ei voi muuta sanoa! Agilityn treenaaminen jäi vähemmälle, pääpaino tällä kertaa meni tottelevaisuuden koulutukseen. Näin ei oltu suunniteltu etukäteen, mutta tilanteet muuttuvat ja ne on käytettävä hyväksi. Lopputuloksena Szep keskittyi hienosti tekemiseen, eikä kuikuillut lintujen perään. Jospa se siitä taas lähtisi ... Maanantaina Lentsu vielä muistutti kotielämän tottelevaisuuden tärkeydestä. Paljon miettimistä jäi siis päänvaivaksi.
11.6.07. Viikonloppu vietettiin helteisessä Kuopiossa Saksanseisojakerhon erikoisnäyttelyssä. Paikalle oli ilmaantunut 14 lk-vizslaa, joukossa tietysti Szep ja Nadas. Ja ei olisi päivä paljoa hienommin voinut päättyä. PIKKU-SEPE VALITTIIN VISZLOJEN VSP:ksi ja sai SERTin!! Nadas säesti PU2 tuloksella, mutta Szepille tämä oli ensimmäinen meriitti näyttelymaailmassa, eikä se nyt paljoa hienommassa paikassa olisi voinut tulla. Siinä sitä seisottiin puoliveli Conan vieressä ROP-VSP kehässä. Vielä jos Conan tilalla olisi ollut Nadas .... mutta kaikkea ei sentään voi saada. Eipä Nadas huonolle koiralle hävinnyt! Sepe esiintyi kauniisti, mitä nyt pienen jaksaminen oli helteessä koetuksella. Siinä sitä sitten tuli harjoiteltua myös kasvattajaluokat, BIS kehät ja kaikki samassa paketissa.
Viikonloppu olikin melkoisen täynnä touhua. Perjantaina ajeltiin Kuopioon, lauantai vietettiin näyttelyssä ja sunnuntaiksi suunnattiin Vaasaan kisaamaan. Aurinkoa saatiin, paljon uitiin ja elämästä nautittiin. Kyllä kauniilla koirilla on mukava harrastaa.
20.5.07. Pitkälle reissulle oli tällä kertaa varattu pitkä viikonloppu. Paljon oli suunnitelmia, mutta moni asia meni toisin kuin oli suunniteltu. Zoco oli loukannut jalkansa viikkoa aikaisemmin, joten se oli pelistä pois. Suuntasimme helatorstaina kohti Turkua ja Lentsun tottistreenejä. Szepille katsottiin seuraamisia, jättöliikkeitä, kaketsuja ja ruutua. Häiriöitä oli enemmän kuin tarpeeksi, kun treenit pidettiin Kupittaalla. Selvästi tuli näkyviin, että me on treenattu liian rauhallisessa paikassa. Yhteys tahtoi katketa aina välillä ja siitä piti sitten neuvotella. Älyttömän hyvät treenit!
Perjantaina oli tarkoitus käydä katselemassa Kiikalassa lampaita, mutta se keikka meni puihin. Siispä treenasimme tokoja Järvenpäässä ja liitoa Ristinummella. Lauantai oli pyhitetty Aptus showlle ja taas oltiin sertiä vonkaamassa. No ohi meni - taas liian kevyt... Nadaskin hävisi Conalle joten tyhjä reissu tämäkin. Siispä jatketaan harjoituksia. Sunnuntaina käytiin vielä Peetsan kentällä treenailemassa, ennen kotiinlähtöä. Tänä viikonloppuna tavattiin velipoika Remu. Vaikka viikonloppu ei mennytkään ihan siten kuin suunniteltu oli, niin mukavasti kuitenkin.
6.5.07. Viikonloppu vierähti Peetsalla. Sepe treenasi ensin yksittäisiä esteitä ja sitten ratapätkää ja sitten keskityttiin eteenmenotreeneihin. Otettiinpa siinä kylmiltään yksi lähtöön jättökin. Jonkin verran tahtoo yhteys katketa, ja siihen pitäisi nyt paneutua. Samalla katsottiin myös remmikävelyä ja johtajuusasioita, jotka näyttivät yllättävän hyvältä. Tuntuu toisaalta vähän siltä, että Szepi on vieraskorea ja toimii Peetsalla paremmin kuin kotona.Sepen velipoika Senna tuli meitä Ristinummelle tervehtimään. Oli kiva nähdä komea sukulaispoika!
21.4.07 Haapaveden ryhmänäyttely. Oltiinpa sitten näyttelyssä vislageitten voimin. Suurin toivein Sepelle lähdettiin hakemaan sertiä Eeva Anttiselta. No eihän se tullut - tietenkään .. Liian kevyt oli tuomio ... ja sehän meitä ihmetytti. No ens kerralla taas uudestaan!
10.4.07. Mikä ihmeen maahanmeno???? Sepe on unohtanut maahanmenon kokonaan! Sillä ei ole hajuakaan mitä maahanmeno tarkoittaa. Sitä ei varsinkaan voi tehdä ulkona, korkeintaan keittiössä matolla. Onneksi taas oli Tarja apuna, muuten meinasi mennä hermot! Lidlin kissanruoka ja Sitkeä yritys kuitenkin johti lopputulokseen, ja nyt vain pitää jatkaa maahanmenoharjoituksia tiiviisti. Saapa nähdä milloin saan Szepin alokas-kuntoon? Siihen voi mennä aikaa, mutta keskeneräisenä ei kokeeseen lähdetä - ehkä.
3.4.2007. PIKKU-SZEP 1v! ONNEA, ONNEA, ONNEA!!! Illalla syödään kaakkua!
29.3.07. Sepen aamu alkoi tänään seisonnalla! Aamulenkillä ollessa tyttö pysähtyi tököttämään hantä suorana ja etukoipi koukussa metsän siimekseen. Hetken ihmeteltyäni havaitsin siellä sorsapariskunnan. Näppärästi Szep oli haistanut ne jo paljon ennen näkemistä, mutta näköhavainto saikin sitten aikaan vauhtia ja vipinää. Ennen kuin mennään oikeille linnuille syksyllä, täytyy oikein kunnolla miettiä miten estetään peräänmeno. Saattaapi nimittäin seisojasta tulla ajokoira...
27.3.07. Lopultakin Szepin juoksu alkaa olla kokonaan ohi. Kävimme perjantaina tekemässä U-käännöksen Lapualla ja nappasimme Szepin kotiin. Sitä seurasi sitten uneton yö ja pari härdellipäivää. Nadas ja Zoco kun ei millään meinanneet uskoa, että juoksu tosiaan on loppu. Hoitokeikka oli mennyt ihan mukavasti ensimmäisen viikon talon tavoille totuttelun jälkeen. Loppuajasta Szep oli päässyt jo lenkillekin vapaana muiden kanssa ja Hillasta oli tullut oma painikaveri.
Lauantai-iltana kokeilimme sitten miten muisti pelaa. Ensimmäiset agitreenit oli melko löysät ja vähän jo huolestuin, että niinkö juoksu on vienyt vireen mennessään. Onneksi sunnuntaina tilanne näytti jo paljon paremmalta! Töitä kuitenkin vaaditaan taas runsaasti, jotta saadaan homma pelaamaan. Tokossa muisti pelasi paremmin ja lyhyet seuraamispainotteiset treenit sujiu ihan mukavasti. Kyllä on kiva taas päästä Sepeteusta kouluttamaan!
Maaliskuu -07. Maaliskuu vaihtui verisissä merkeissä. Luulin ekaksi, että pikkutyttö on saanut virtsatietulehduksen. Seuraavana päivänä asian laatu tarkentui ja eläinklinikka-ajan saattoi perua huoletta. No - kyseessähän oli tietysti Szepin ensimmäinen juoksu ja ajoitus oli täydellinen. Olimme juuri pakkautumassa koirien kanssa autoon ja lähdössä kohti etelää näyttely, kisa ja treenireissulle. Majapaikkana tulisi olemaan n. 20 neliön mökki, joten juoksuinen narttu urosten joukossa kuulosti tosi rentouttavalta! Matkaan kuitenkin lähdettiin. Lauantaina suuntasimme Valkealan ryhmänäyttelyyn sertiä tavoittelemaan. Tavoite jäi kuitenkin tällä kertaa haaveeksi kun tuomari totesi, että Szep on vielä hieman liian kevyt. No tottakai 11 kk ikäinen koira on vielä kevyt! Nadas sitten korjasi pytyt pois ja palasimme mökille ihmettelemään urosten ja Szepin yhteiseloa. Reissu meni kuitenkin yllättävänkin hyvin, mutta varmuuden vuoksi päätimme jättää Sepen kotimatkalla Hantan hoiviin. Sepehän on sijoituskoira, joten toisaalta on ihan hyväkin, että se välillä on Hantan laumassa - sinnehän se sitten menee synnyttämäänkin.
Kotia tullessa huomasimme heti miten rauhallista elämä voi ollakaan. On se kumma miten paljon eloa yksi pieni vislagen tekele porukkaan tuo. Zicikin vähän ihmetteli alkuun kun leikkikaveri hävisi. Nyt on reilu pari viikkoa mennyt ilman Szepiä, ja ikävä alkaa vähitellen olla. Taitaa Hanttakin olla melko valmis luopumaan tytöstä - oli nimittäin syönyt Hantan talvikengät ... Kotia päin Szep haetaan maaliskuun toiseksi viimeisellä viikolla. Saapa nähdä onko se unohtanut kaiken oppimansa?!
Helmikuu -07. Helmikuussa Szepin elämässä kääntyi uusi sivu. Laumaan tuli pikkuveli, varsinainen härräpyörä. Naskalinterävät hampaat iskevät välillä nahkaan niin että tuntuu. Se ei kuitenkaan Sepeä haittaa, mukavaa kun on pikkuinen kaveri! Tokoa on yritetty harjoitella ryhmässä - mitä nyt pakkaselta on pystytty. Häiriötreeni on aina vaikeaa, mutta Szep keskittyy aika hyvin. Agiliidossa on lisätty vaikeusastetta ja alettu ottaa pieniä kuvioita. Tämä on Sepestä tosi mukavaa! Remmikävelyn ja vastaantulevien koirien taistelu senkuin jatkuu, tuntuu ettei me päästä millään selvyyteen kumpi meistä taluttaa. Täytyy varmaan kysyä Peetsalta neuvoa... Helmmikuun lopulla laitettiin myös mikrosirut kuntoon ja otettiin rabies vasta-aineet. Toivottavasti vasta-aineet on nousseet ja saadaan ulkomaan paperit kuntoon!
Tammikuu -07.Szepin edistyminen koulunpenkillä on ollut melkoista. Vaikka pikkutyttö on toisaalta melkoinen sähköjänis, jaksaa se keskittyä hienosti työn tekemiseen! Tokopuolella työn alla on ollut seuraaminen käännöksineen, luoksetulot, kaketsut, noudot, ruutu, liikkeestä seisominen ja hyppy. Monta asiaa siis yhtäaikaa. Suurin osa liikkeistä on hyvällä alulla ja siitä lähdetään jatkamaan kesää kohti. Agipuolella on tutustuttu A:ta ja pöytää lukuunottamatta kaikkiin esteisiin, otettu vähän käännöksiä, valsseja ja takaaleikkauksia ja lähetelty Sepeä eteen. Intoa on paljon enemmän kuin järkeä, mutta eiköhän ne kohtaa jonakin päivänä! Arkielämässä on paljon tekemistä vielä remmikävelyssä ja vastaantulevien koirien kohtaamisessa. Huonekalut on viime aikona saaneet olla ihan rauhassa!!
29.12.06-1.1.07. Vuodenvaihteen viettoon Ryhmä Rämä eli RR-team suuntasi taas Livolle. Siitä juttua enemmän "Pikkujutuissa".
24.-26.12.06. Szepin ensimmäinen joulu. Joulu vietettiin Haapavedellä. Szep oli hurmaava oma itsensä ja ui kaikkien liiveihin. Pukki toi lahjaksi puruluun, jonka purkaminen paketista kävi käden käänteessä. Juuri sen kauempaa ei kulunut mutusteluunkaan!
20.12.06. Nyt alkoi sitten vissiin tuhot. Yöpöydän kulmaa oli tullut maisteltua ja sohvankin sisään oli kurkistettu. Onneksi kyseessä ei ole ihan tyylihuonekalut, sillä veikkaanpa että meidän virtakinttaan tekemiset ei ehkä tähän lopu! Onneksi perjantaina alkaa viikon loma, niin virtaa ehditään purkaa ihan luvallisiin asioihin.
14.12.06. Szepillä oli vissiin kurkku kipeä tai sitten sillä oli pahan hajuinen hengitys. Kaveri oli nimittäin päättänyt työpäivän aikana popsia suihinsa yöpöydän laatikossa olleet Mynthonit. Siinä sivussa tuli taas hajotettua yksi räminäpurkki, joten meidän perheessa vietettiin taas parsapäivää...
11.12.06. Ennen kotia kohti lähtöä pistäydyimme vielä Sannan klinikalla tutkaile
10.12.06. Szepin elämän ensimmäinen näyttelypäivä. Eilinen päivä oltiin oltu jo Zocon kanssa haistelemassa tunnelmia, mutta sunnuntaina oli sitten vizslat kehässä. Ja Zeparo oli sitten se, joka sai esiintyä ihan ekana. Szep otti asiat lunkisti ja esiintyi kehässä tosi mallikkaasti. Juoksu meni hyvin ja seisominenkin onnistui ihan paikallaan Tarjan Mynthon askin voimalla. Tuomaria ei syöty ja hamapaatkin tuli näytettyä. Tuloksena siis meidän pikkuisen ekasta näyttelystä KP ja ROP-pentu! Tästä se näytelmäelämä sitten lähtee. Näyttelypaikalla Szep käyttäytyi ihan kuin vanha tekijä - ei ottanut stressiä mistään! Ihan niin kuin tuon Peetsan testin perusteella saattoi kuvitellakin ...
8.12.06. Tänään oli mielenkiintoinen päivä Szepin elämässä. Olimme Vilanderin Peetsalla Järvenpäässä tarkoituksena tehdä Szepille pienimuotoinen luonnetesti. Sen perusteella osattaisiin sitten suunnistaa koulutusrintamalla eteenpäin, kun tiedetään mitä juniorin korvien välissä tapahtuu. Ensimmäisenä rymisteltiin tynnyriä. Rämähdyksen käydessä Szep hyphti hieman sivuun, mutta unohti koko jutun kun ohi kiitävässä tuulessa lennähti puun lehti. Uudestaan tynnyriä ohittaessamme Szep meni suoraan tynnyrille nuuskimaan ilman minkäänlaista epäröintiä. Seuraavana oli vuorossa maasta yhtäkkiä pystyyn nouseva ukko. Kun ukko hyppäsi pystyyn pysähtyi Szep niille jalansijoilleen ja jäi sitä tuijottamaan. Kun pukkasin ukon nurin, käveli Sepe suoraan sen päälle katsomaan löytyykö takana olevalta pellolta mitään mielenkiintoista. Uudestaan ukkoa lähetyessämme Sepe käveli suoraan ukon päälle ja se siitä. Kolmantena oli kelkkatesti, jossa kelkassa istuvaa ukkoa vedettiin koiraa kohti. Pitkään meni, ettei Szep reagoinut mitenkään, mutta ukon tullessa n. 3 metrin etäisyydelle Szep alkoi haukkua ja lopulta perääntyi vähän. Kun menin ukon luo, pääsi Szep irti valjaista ja lähti itse kiertämään ukkoa. Sitten se tuli sitä viereeni haistelemaan ja lopuksi totesi ettei siinä ole mitään niin mielenkiintoista kuin Peetsan pihalla olevissa koiratarhoissa. Sinne siis ja heippa. Lopuksi vielä testasimme vapaana oloa eli sitä miten hyvin koira pitää itse yhteyttä ihmisiin. Se meni ihan nappiin. Peetsan arvio Szepistä oli, että käsissämme on varsinainen kultakimpale: varsin kova ja itsenäinen koira, joka ei pienestä hetkahda eikä kerää paineita. Pistearvio koko testille meni sinne reilusti 200 pisteen yli. Huh, huh!
26.11.06. Kuka puhui riistavietistä?? Kävimme käveleskelemässä ennen tokotreenejä koirien kanssa vanhalla golfkentällä. Siellä kentän keskellä on sellainen 5m leveä puro. Siellä purossa uiskenteli sorsapariskunta. Szep oli irti ja ... arvatkaa mitä sitten tapahtui. AIVAN. Szep ryntäsi puroon uimaa ja lähti uittamaan sorsia kohti pienta jäälauttaa. Just ennen kuin Szep onnistui sorsat tavoittamaan, ne nousivat siivilleen. Siinä vaiheessa tuli Szepille kiirus, äkkiä pois purosta ja perään minkä kintuista lähtee. Ei muuten ollut korvia ...
24.11.06. Riistaviettiä vaiko jotain muita himoja? Lumien sulaessa olemme taas siirtyneet valloittamaan hiihtoladut koirien ulkoilutustarkoituksessa. Eipähän tartte ainakaan hiihtäjiä väistellä ja koirat saavat juosta irti. Lumen alta näyttää paljastuvan myös muita kivoja ylläreitä. Viime lenkillä Szep häipyi metsän siimekseen niin, ettei siitä näkynyt kuin punainen vilkkupanta. Kun huutelin sitä pois, tulikin se mutta suu oli täynnä höyheniä ja jotain muutakin. Kaikkia noudon opetusoppeja vastaan kiljuin kehkojen täydeltä sitä heittämään irti ja lopulta kaivoin aarteen suusta. Mikä ihana puolimädäntynyt varis! Ikävä kyllä sama toistui vielä kottaraisen kanssa. Yök!! Pyrkimystä linnulle siis löytyy!
Tänä aamuna päätimme sitten treenailla tuota pyrkimystä vähän autotallissa lokin kanssa. Elikkäs noudon alkeita tapailtiin ja täytyy sanoa, että vielä on paljon tekemistä. Seisontahommia on treenailtu noilla kaupunkisorsilla, ja hyvin näkyy seisonta napsahtavan kohdalleen niilläkin otuksilla. Mielenkiintoista sinänsä, koska Nadas ei ikinä ole pätkääkään ollut kiinnostunut noista puolikesyistä linnuista. No - saadaanpahan jossain ainakin melko aitoa treeniä.
7.11.06. VOI SZEPELI - olet kyllä melkoinen epeli! Kävin ruokatunnilla kotona. Roskakaapilla oli sitten vieraillut joku. Roskat oli levitelty pitkin lattiaa, mutta mikä pahempaa, myös tyhjät kaljatölkit oli levitelty ympäriinsä. Eikä pelkästään levitelty, niitä oli myös mutusteltu - samoin kuin pari viikkoa sitten. Silloin pureskellusta purkista ei löytynyt kuin kansi ja muutamia murusia. Loput oli luultavasti livahtanut Szepin masuun. Tällä kertaa isoimmat osat kyllä löytyi, mutta syödystä määrästä ei ole mitään tietoa. Tuli siis taas PARSApäivä. Akuutti antoi ohjeeksi syöttää parsaa, joka sitoisi terävät palaset itseensä. Sitten tuijotellaan vaan kakkoja, ettei verta tule mistään. Taas siis peukut pystyssä ja illalla kauppaan lapsilukon ostoon.
3.11.06. Syksy on hurahtanut niin vauhdilla, että Szepin jutut on jäänyt päivittämättä. Tänään kuitenkin saap onnitella - Sepe täyttää kokonaiset 7 kk. Ja mitäpä sitä sitten on puuhailtu ...
Agiliitokisoissa on oltu haistelemassa ilmapiiriä. On kierretty kenttiä niin Oulussa kuin Pieksämäelläkin. Ompa vähän kokeiltu verkkaesteitäkin, jos vaikka tässä olisi se tulevaisuus. Toki jotakin on treenailtukin. Peetsan apilaa on harjoitettu, kontaktia opeteltu, pujottelua kokeiltu ja putkissa ollaankin jo mestareita. Intoa on vaikka muille jakaa ja hulvatonta pennun elämää vietetään oikein urakalla!
Tottistakaan ei olla unohdettu! Lentsun oppien mukaan on koitettu opetella seuraamista, perusasentoja, askeleita, pysähdyksiä, ruutua, kaketsuja jne. Yritystä on monin verroin enemmän kuin malttia, ja välillä Szepiltä palaa hiat kun homma ei etene haluttua vauhtia. Paikallaanolo on meidän sähköjänikselle myrkkyä, mutta Sepe on kuitenkin tosi innokas oppilas, joten hyvä siitä tulee!
Lintujen hajuja käytiin haistelemassa Piehingissä, kun isoveljelle yritettiin löytää treenitilanteita. Haku aukesi Nadaksen kaverina aika mukavasti, mutta valitettavasti linnut oli pakkasta piilossa. Nouto ei oikein tunnu luonnistuvan, enempi tekee mieli mutustella noutolintua. Tälle pitää tehdä jotain!
Talvi tuli Ouluun viikko sitten kerta laakista, ja nyt ollaan vähän ihmeissään, miten kaikkinainen treenaus saadaan järjestymään. KASsin halli tahtoo olla kovin varattu, joten sen varaan ei voi laskea. Ulkona, pakkasessa ja lumessa treeniaika jää melko lyhyeksi, tassut nimittäin alkaa kohoilla pienenkin tokosession aikana. Autotallissa olisi n. 7x7 metriä tilaa, mutta sinne pitäisi saada jonkinlainen matto. Muuten tulee koirista öljyisiä ja bensalta haisevia. Tätä täytyy vähän viritellä, koska sillä konstilla ainakin tokoa ja noutoja voisi treenata läpi talven "omassa hallissa".
5.9.06. Viikonloppu hujahti Pohojanmaan leirillä lintujen merkeissä. Szepastian oli tomerana mukana, kun isoveli teki hommia. Niin tomerana, että tahtoi isoveli jäärä jalakoihin. Perjantai-iltana haisteltiin lähinnä ilimapiiriä Untamalan pihamaalla. Lauantaina olikin sitten aika käyrä kunnolla käsiks aiheeseen. Aamu alotettiin kiertämällä saareketta, johon lintuja oli illalla tyrkätty. Szep juoksenteli taukohetket hajujen perässä ja oli kovasti asiassa mukana. Vesinoutotreeneissä Szepkin sai sitten oman mahdollisuutensa ja sieltähän se sorsa tuli lammesta pienessäkin suussa. Siinä se olis ollu hilikulla 4 pisteen vesityöt. Istuultaan luovuttaminen kun jäi vähän puuttumaan. Iltalinnuilla Hastalle jäi risukossa yksi fasu suuhun, joten siitä saatiin mukavasti lämmin noutotreenilintu. Szepin mukana lintu suorastaan lenti takaisin - taisi kyllä osin olla jauhelihana ...
Pyhäaamuna otettiin uusi kierros linnuille ja nyt Szepkin pääsi tositoimiin. Blondin vanavedessä pentu jäljitti lintua ja kuinka ollakaan - löysi sen. Siitä sitten napakka seisonta Hantan ohjauksessa ja lintu liikkeelle. Hantta avusti pannasta, jotta ensimmäinenkin mahdollinen peräänmeno saatiin kiinni. Kyllä oli pikkuinen tiitteränä, eikä omistajiltakaan hymyä puuttunut. Saattaa siitä Szepistä vielä jonain päivänä tulla metsästyskoirakin! Kotimatka menikin sitten unta kiskoessa. Viikonloppu oli ollut niin täynnä uusia tapahtumia, että pienen pää oli ihan pyörällä. Kotipihalla oli kuitenkin taas jo virtaa ajella pikkulintuja.
24.8.06. Szep kävi tänään häkkilinnuilla. Aluekouluttajalla oli fasaaneja pihan perällä ja pääsimme siten hieman nuuskimaan eläviäkin lintuja. Kuolleitahan on katseltu jo runsaasti. Szep oli tosi kiinnostunut linnuista ja seisoi aluksi häkissä olleita varpusia tiitteränä. Takaa tuli kuitenkin myös fasujen haju, ja kun linnut tuli esiin oli Szep haljeta innosta. Linnut tuli seisottua näköseisonnalla, mutta tärkeintä oli nähdä, että pentu on niistä tosi kiinnostunut. Samalla saimme mukaamme pari sorsaa eilisistä vesitöistä. Niillä päästään treenailemaan.
22.8.06. Metsästäjä se on! Riista vaan on pientä ja piikikästä! Lauantaina oltiin Kemissä tutustumassa agilitykisojen ihmeelliseen maailmaan. Isoveli paineli ratoja toisensa jälkeen ja pikkusisko hihkui radan laidalla. Menoa ei hidastanut edes se kivulias pikkutikku pepussa, jonka joku amppari sinne töksäytti. Mutta kun toinen samanmoinen jäi maanantaina tassun alle, ei se enää tuntunut yhtään mukavalta. Pikkusilmät meni kiinni, tärisytti ja varsinkin kun tassua hoidettiin tuntui pahalta. Onneksi kuitenkin piikki saatiin pois ja hetken kirvelyn jälkeen askelkin alkoi taas luistaa. Ei siis hätää - metsästäjä on taas kaikissa ruumiin ja sielun voimissa!
18.8.06. Aikaa edellisistä kommelluksista on vierähtänyt tovi. Sehän ei tietenkään tarkoita, että elämä olisi ollut seesteistä ja rauhallista. Puutarhurin hommista luovuttuaan Szep päätti ruveta opiskelemaan. Paikallisuutiset voi aina pureskella Kalevasta ja julkkisjuorut Avusta mutta agilityn saloihin on paneuduttava Clean Runin voimin. Jos tällä hartaudella opiskelee täytyy tuloksena olla tosi viisas koira!
Uutena juttuna Szepin elämään tuli MATKAT - oikeasti ihan isoilla kirjaimilla. Ei tiennyt pikkutyttö, kun joukkoomme liittyi, että puolet ajasta kulutetaankin sitten autossa. Aamulla autolla mennään metsälenkille, illalla treenikentille ja perjantaisin kohti jotakin kolkkaa Suomessa. Tällä kertaa suuntasimme Jyväskylään. Ensimmäinen hotelliyö ei pikkutyttöä hetkauttanut minnekään suuntaan, eikä kylä toinenkaan. Kaikesta hauskinta oli se, että matka jatkui Peetsalle aina Järvenpäähän asti. Peetsalla oli kaikenlaisia hassuja telineitä, joita sai käydä nuuskimassa. Olipa joidenkin päälle unohtunut jopa lihapullia. Kummallista. Pelto-ojassa juoksenteli sellainen samanlainen höyhenkasa, joita kotona kaivellaan pakastimesta. Sitä fasua oli paljon mukavampi juoksuttaa ...
9.8.06. Meille on muuttanut "pikku puutarhuri". Taitaapa olla oikein kunnon hortonomi! Ensimmäinen pidempi kotona vietetty päivä oli kirvoittanut pienen touhunpuuskan. Myönnettäköön, että kukkien mullanvaihto jäi keväällä osin tekemättä, mutta eihän sitä nyt välttämättä olisi tarvinnut olohuoneen lattiallakaan tehdä. No - ensi keväänä on entistä vähemmän niitä purkkeja, joille moisen toimenpiteen joutuu suorittamaan.
Kukkien lisäksi kengät on toinen Szepin intohimo. Erehdyppä jättämään hetkeksi kenkäkaappi auki, niin koko valikoimaa voi rauhassa ihailla sohvalta katselemalla. Se ei nimittäin kestä kolmea sekuntia kauempaa, kun kengät on tasaisesti levitelty pitkin lattioita. Nouto siis ainakin toimii!
Tokoilussa on edetty mukavasti istumis ja makaamisasteelle. Sivulle tulokin onnistuu melko usein! Intoa on paljon, mutta pikku ADHD:n keskittymiskyky on vielä melko lyhyt. Siitä se sitten kasvaa pikkuhiljaa!!
1.8.06. Tästä pennusta lähtee kummallisia ääniä .... yhdenlaisia kun on jotain jännää - niin kuin nyt se siilin poikanen, joka on sitkeästi päättänyt jäädä meidän pihalle asustamaan. Tai sitten toisenlaisia, silloin kun ihan tosissaan haluttaa jotain. Uniäänetkin Szepillä on olemassa. Enpä kyllä muista kolmen vuoden taakse, että Nadaksella olisi tuollaista valikoimaa ääniä ollut plakkarissa!
Siilit on Szepin mielestä kummallisia. Ensin ne viipottaa pitkin pihaa nokka pitkällä, ja sitten kun niitä lähestyy, ne jäykistyy paikoilleen ja pukkaavat kaikki piikit pystyyn. Siinä jos jossain on kunnon ainekset todelliselle siilitanssille!
Ensimmäiset työpäivät alkaa olla koeteltu. Neljän tunnin yhtämittaiset kotonaolot on mennyt ihan hienosti. Aamuisin on tehty väsytyslenkki metsässä, joten sen jäljiltä on ollut hyvä nukkua kotosalla. Melli on vielä portin takana makkarissa, mutta Szep ja Nadas hallinnoivat keittiötä ja olkkaria. Mitään tuhoja ei ole tapahtunut, eikä edes lätäköitä ole lattialta löytynyt! Hienoa!
28.7.06. Tänään Szepistä tuli iso. Rokotukset on nyt annettu ja voidaan lähteä kohti uusia seikkailuja. ELL Anne katsoi, että kaikki on kunnossa, jutteli mukavia ja pisti rokotuksen juustoa napostellessa. Szep ei niitä huomannutkaan, mitä nyt Rabies vähän tuntui kutkattavan.
26.7.06. Pitkän ja mukavan yöunen jälkeen lähdemme käymään metsäleikeissä. Kuinka kukaan jaksaa nousta näin aikaisin??? Nadakselle on otettu mukaan joku sanomalehtikäärö, joka tuoksuu Szepin mielestä aika hyvälle. Szep on tohkeissaan eikä hämmästy yhtään, kun kääröstä kaivetaan esiin fasaani. Hieno homma. Lintu lentää Nadakselle ja Nadas lähtee sitä noutamaan. Szepillä on kiire perään! Kumpi ehtii saada linnun? Pieni kateus saa Nadaksen noutamaan hyvin, ja sitten koittaa pikku-Szepin vuoro. Yhtään empimättä Szep ottaa linnun suuhunsa ja kiikuttaa sitä heittäjälle. Tästä se lähtee se KAER treenaus. Szepin mielestä älyttömän mukavaa!
25.7.06. Ensimmäinen vuorokausi uudessa kodissa on ohi. Szep on asettunut laumaansa loistavasti ja touhuaa kaiken aikaa. Eikös tämän ikäisten pentujen pitäisi vielä joskus nukkuakin .... Pehmolelut saavat kyytiä, pihalla on kiva juosta ja uudet kaveritkin on ihan jees. Mikäs siinä on siis ollessa! Päivällä leikitään pihalla vähän pallolla ja noutokapulalla, ja illalla saadaan katsella kentän laidalta miltä se agilitymaailma näyttää kun Nadas ja Zoco harjoittelevat. Szep saa kurkistaa putkeen!
24.7.06. Karsinnat on käyty ja auton nokka on kohti pohjoista. Siis Untamalan kautta. Asiaa on pohdittu pitkin ja poikin, ja vakaasti päätetty, ettei päätöksiä tehdä ennen kuin pentu on nähty uudestaan. Ajamme siis kotimatkalla katsomaan. Jostain syystä mieli etsii kuitenkin jo uutta nimeä - eihän se Snadi voi olla! Oisko Szep - on se niin kauniskin.
Pentu on edelleen reipas ja rakastaa kaikkia. Tutustuminen Joskaan, Zocoon ja Nadakseen tapahtuu hetkessä. Melli pidetään vielä pimennossa. Asia lienee selvä - Szepin matka kohti pohjoista ja uusia touhuja alkaa.
Szep eli Canine Jumper Popcorn on siis pieni tyttö Skidin (KVA Canine Mighty Wonder) viimeisestä pentueesta. Isänä sillä on Bartsa (Hookside Aszu). Szep syntyi 3.4.06 pentueeseen, jossa oli kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Kun muut pennut lähtivät uusiin koteihinsa, jäi Szep vielä Hantalle, odottamaan josko jostain löytyisi mukava sijoituskoti. Szep on siis sijoituspentu, johon Hantalla on jalostusoikeus. Touhu jatkuu kuitenkin Oulussa; Nadaksen, Zocon, Mellin ja Joskan kaverina.
18.7.06. Ensitapaaminen Untamalassa. Siinä on heti sitä jotain. "Kultakimpale" - sanoo Tarja. 16 viikkoa täynnä energiaa, touhua ja iloa. Jotenkin tuntuu siltä, että tuon pienen pirpanan pitäisi kuulua meidän laumaan. Jätämme hyvästit seuraavana aamuna, mutta asia jää vaivaamaan. Edessä on kuitenkin Nadaksen ja Zocon ensikosketus agilityn MM-karsintoihin.