Lähtöpäivän aamu valkeni, ja sitä myötä tuli visti Rooman hotellista - EIVÄT OTA KOIRIA! Apua! Mitäs nyt tehdään? Ei kun pari matkatoimistoa asialle ja peukut pystyyn. Kaleva oli toiveikas saatuaan agentin kiinni, mutta varmuutta saimme odottaa aina puoli neljään saakka. Hotelli Rooman lähelle varmistui ja Kalevan matkatoimiston virkailijoilla oli ikimuistoinen juhannuksen aaton aatto. Siitä piti huolen Kaplaksen Mari meidän avustuksella. Kiitimme ja kumarsimme ja lähdimme ajelemaan kohti Turkua illalla puoli yhdeksän maissa.
Aamu Turussa valkeni sateisena, mutta eipä se meitä haitannut. Aamupalapöytä laivassa ja sitten unta pattiin. Kannella Mellikin antoi periksi siisteydelleen ja pissata lorautti ison lätäkön. Autoon pakkauduttiin jälleen illan tullen ja laivasta tultiin ulos melkein peruuttamalla. Sitten ohi tullin ja kaasu pohjaan.Juhannusaatosta johtuen Brahehus oli kiinni, joten emme paljon matkalla vanhenneet. Trelleborg tuli vastaan jo puoli kahdelta yöllä ja vaihdoimme liput aikaisempaan laivaan. Laiva lähti kolmelta yöllä suuntaamaan kohti Saksaa. Parin tunnin epämääräisellä torkkumisella lähdettiin aloittamaan uutta matkapäivää Sassnizista etelään.
Heleätä juhannusta - eikun helluntaita. Koirat oli vetäneet sikeitä Saksan lautalla, joten hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti etelää. Kukaan ei taaskaan ollut vähääkään kiinnostunut onko koirien paperit kunnossa. Koska olimme suunnitelmasta yli 4 tuntia etuajassa, otimme suunnaksi Berliinin ja reitiksi pikkutiet. Berliinin keskusta ei tuntunut löytyvän millään, mutta sitten auto pukattiin parkkiin ja tennarit laitettiin liikkeelle. Tavoitteena oli Branderburgin tori ja portti ja mielessa Hitlerin aikaiset Kolmannen Valtakunnan paraatit. Suunta oli selvä mutta matka yllättävän pitkä. Lopulta portti häämötti silmissä - vaatteet päällä ja jalkapallokengät jalassa. Koko komeus oli remontissa, joten ei kun takaisin autolle. Välillä sentään nautimme aamukahvista (klo 14.30). Berliinin visiitti jäi kolmeen tuntiin ja päätty paukkeeseen ja räiskeeseen kun Turkki voitti MM-jalkapallo-ottelun. Väki juhli kaduilla ja me yritettiin paeta ulos kaupungista.
Pössneckin hotelli olikin Oppurgissa, mutta löytyihän se lopulta erinäisten saksan kieltä matkivien puheluiden jälkeen. Taidamme olla hotellin ainoat asiakkaat ja käytössä on "pikku sviitti". Porukka alkaa olla petikunnossa jo kahdeksalta ja käymmekin lataamaan akkuja huomista varten. Yöllä tulee palohälytys, mutta onneksi ei meidän hotellissa. Nemes pisti poskeensa mun hammasharjan!
Matka oli päässyt hyvään alkuun kun nautimme aamupalasta Pössneckissä. Pöytä oli katettu vain meille kahdelle ja näytti tosi kauniilta. Koska edessä oli pitkänlainen päivämatka, suuntasimme vauhdilla kohti etelää. Munchen ja Insbruck ohitettiin lennossa ja siirryttiin Saksan ja Itävallan kautta Italiaan. Alpit oli taas tosi vaikuttavat, mutta toistaiseksi ne oli jätettävä taakse. Lämpö autossa nousi kiitettävästi huonosti lämmitetyn saunan tasolle, joten koiria huollettiin kastelemalla. Ilmastointiahan ei meidän autossa luonnollisestikaan ole! Reilu 800 km hurahti melkein huomaamatta. Veronassa päätimme mennä Holiday Innistä kuselemään missä Hotel Catullo sijaitsee. Yllättäen totesimme, että olimmekin juuri oikeassa pai-kassa. Italiassa törmäsimme tietulleihin ja kaikenlaisiin "telepasseihin". Tieto, mitä ne olivat, jäi kyllä hämäräksi. Hotellin respa oli aivan myyty nähtyään Mellin. Ravintolan aukioloajat eivät avautuneet meille, joten tänään pidettiin paastopäivä.
Aamu ja upea aamupala hotellissa - mansikoita, nam! Koirat ja kamppeet autoon ja kohti Roomaa. Liikennekulttuuriin on sopeuduttu kiitettävästi ja kaistapujottelu sujuu jo rutiinilla. Roomaa lähestyttäessä tulee yksi harha-askel ja sen korjaukseen vaaditaan U-käännös. Sitten kehätielle ja kohti merta. Lido di Ostiaa ei mainita missään, mutta jatkamme sinnikkäästi etsimistä kunnes se löytyy. Hotellin etsimiseen meneekin sitten vähän enemmän aikaa. Loppuetsintä rantaboulevardilla suoritetaan jalan, mutta Melli alkaa hyytyä kuumuuteen. Onneksi viilentely baarin varjossa ja läheisessä vesisammiossa auttaa ja löydämme perille. Hotellihuone kellarikerroksessa kivilattialla tuntuu nyt ylelliseltä. Viileys hohkaa huoneessa ja koirat alkavat toipua läähätyksestä. Pienen levon jälkeen suuntaamme meren rantaan ja katselemme lähialueita - tällä kertaa ilman koiria. Italialainen pizza tulee korkattua ja se muistuttaa hämmästyttävästi suomalaista. Metroasema löytyy iltakävelyn aikana ja sitä päätämme testata huomenna. Kaikki vaikuttaa täydelliseltä! Asfaltti tuntuu illallakin vielä tuliselta - ei ihme että Melli löi hanskat tiskiin.
Kaikki tiet vievät Roomaan - niin ja metrot!
Aamu-ulkoilun jälkeen jätämme koirat huoneeseen parrikadin taakse ja aloitamme seikkailun Roomassa. Nousu metrosta siirsi ajatukset aikaan eKr, kun COlosseumin muurit kohosivat suoraan edessämme. Sitä seurasi Fontana di Trevi, Trinita dei Monti, Pantheon sekä koko kaupungillinen historiaa ja vanhoja rakennuksia. Kuusi tuntia kului kuin huomaamatta, mutta retken rasittavuus paljastui hotellissa, kun uni tuli heti kun sängylle oikaisi. Sitä ennen kuitenkin tuli koettua ihme ja Välimeren suolainen vesi sai luvan jäähdyttää auringon kärventämät jäsenet. Simmarit ei siis olleet mukana turhaan tällä kertaa. Pikku lenkki koirien kanssa piti huolen siitä, että otukset oli tyytyväisiä ja takasi sen, että saatoimme lähteä "lounaalle". Pastapuoli tuli testattua ja todettua herkulliseksi. Rannalla pelattiin rantajalkapalloa, ja mekin eksyimme hetkeksi väkijoukkoon sitä katselemaan. Sitten taas keräämään voimia huomista varten.
Toinen Rooman päivä, suunta kohti Vatikaania. Vatikaanin aukio ja Pietarin kirkko saavat aikaan vaikuttavan näyn. Taikakassista löytyy pitkät housut, jotka onkin tosi tarpeen, kun Pietarin kirkkoon ei "siveettömissä" shortseissa ole asiaa. 320 porrasta ja sitten ollaan kupolia kiertävällä parvella. Mosaiikki-taulut on upeita, samoin kuin maalaukset katossa. Käyn vielä kurkkaamassa ulkoparvekkeelta ja sitten alas. Jalat on hyytelönä, mutta monelta muulta kunto loppui kesken! Itse kirkko on täynnä kivipatsaita, alttareita ja kultaa. Katolinen kirkko näyttää tosi vauraalta. Ulos tultuamme suoritamme pienen strippausoperaation ja taas kuljetaan shortseissa. Suuntaamme takaisin keskikaupungille, juomme parit kylmät juomat ja sovittelemme pienessä sovituskopissa hikisinä toppeja. Kaupasta lähdetään uusissa paidoissa vähitellen kohti Colosseumia ja sitä myöten kohti hotellia. Hotellissa koirilla on kaikki ok ja uinnin ja suihkun jälkeen otetaan torkut. Pieni kauppareissu, koirat taas huoneeseen ja sitten syömään. Salaatti ja tortellini-pasta on päivän sana ja ravintolasta lähdetään vyörymällä. Jälkkäriksi mandariinilikööri, pienet kartan tutkimiset ja sitten nukkumaan.
Aamuherätys klo 6 - tuntuupa kamalalta! Tarkoitus on lähteä tien päälle aikaisin, jotta pääsisimme mahdollisimman pitkälle ennen paahtumista. Muuten hyvä idea, mutta hotellin ulko-ovi on lukossa! Saamme soittamalla lopulta yöportsarin paikalle ja pääsemme ulos. Koirat ja kamat autoon ja sitten matkaan. Rooman ohitustie löytyy yllättävän helposti, joten pääsemme hyvin vauhtiin. Aamupala nautitaan 300 km:n ajon jälkeen ja kahvi maistuu tosi hyvälle.
Kalcherhof löytyi lopulta mutkaisen tien takaa Sterzingin naapurikylästä. Tästä alkoikin sitten katastrofipäivä. Huoneemme oli pieni ja rupunen, joten päätimme kysyä josko sen vois vaihtaa. Pomo tuli vasta viideltä, joten odottelimme ulkoravintolassa juomien ääressä. Ensi hätään Melli kaatoi olutlasin pöydälle, seuraavaksi koirat tönäisi pöytää niin, että lasi putosi ja särkyi. Näyttävä saapuminen oli taattu. Vaihdoimme rupusen huoneemme "perhesviittiin", joka oli kyllä aivan toista luokkaa. Sitten luultiin, että tilanne on hallinnassa. Päivälevon jälkeen menimme päivälliselle ja havaitsimme että ulkona vähän ukostaa. Huoneeseen palattua huomasimme, että Joska oli peloissaan pissaillut sängylle, joten edessä oli lakanapyykki. Iltalenkille lähdettäessä huomattiin, että Nemeksellä oli silmätulehdus, ja siitä koitui omat paniikkinsa. Takaisin huoneeseen päästyämme joku koirista kerkesi vielä oksentaa kuivamuonat lattialle. Tässä vaiheessa alkoi tuntua, että tämä soosaaminen saisi jo loppua. Niinpä totesimme viisaimmaksi käydä nukkumaan.
Sataa - sataa kaatamalla!! Ei muuta kuin Goretexit niskaan ja ulos. Aamupalan jälkeen otetaan selvää paikallisesta eläinlääkäristä, mutta onneksi Nemeksen silmä näyttää rauhoittuvan. Sateesta huolimatta systeemi lähtee liikkeelle - kyselemällä mistä patikkareitti alkaa. Niityn poikki alamäkeen ja olemme ensimmäistä kertaa eksyksissä reitiltä! Valitsimme tietysti väärän kiertosuunnan, eikä merkinnät näy. EI se mitään. Jatkamme laakson suuntaan tavoitteenamme Stange. Välillä käymme tiirailemassa Gilfenklammin putousta ja muutamme kertaalleen reittisuunnitelmaa irti haahuilevan sakemannin takia. Stangesta löytyy pieni kylä ja pankki, jossa onnistumme täydentämään käteisvarantoamme.
Sitten nousu ylöspäin alkaa. Kiipeämme 690 m:stä aina 1400 m:iin saakka serpentiinipolkuja kohti Kalchia. Sadekin alkaa loppua ja tuuli työntää pilviä pois. Alppien huiput alkavat siintää pilvien raosta. Päädymme hotellille 4 tunnin patikoinnin jälkeen. Jotta emme jämähtäisi paikoillemme ajelemme vielä Sterzingiin, joka onkin todella mukavan kokoinen pikkukaupunki. Päivän mneu koostuu salaatti bufesta, tomaattikeitosta, "juustoknödeleistä", lohest ja suklaavanukkaasta. Aika ihanaa.
Toinen patikkapäivä - ja aurinko paistaa! Vatsa täyteen aamupalalla, kevyt retkivarustus ja sitten liikkeelle. Ensin nousua n. 400m Kalchealmiin vuorimaisemia ihaillen, sitten pieni siirtyminen tietä pitkin Jaufenhausiin, missä saksalaisilla tuntui olevan kovin hauskaa porukkaamme seuratessaan. Niittyistä harjannetta jatkettiin kohti Platjockia ja maisemat laaksoon oli tosi jylhät. Onneksi harjanteella oli sentään aita, jotta vaaraa jyrkänteelle luisumiseen ei ollut. Lähes loppuun asti pysymme reitillä. Viimeiselle niitylle oli aamun jälkeen ilmestynyt kohtuullisen kokoinen sonni, johon emme halunneet tutustua. Siispä pätkä alppiagilityä aitojen yli, ja suoriuduimme takaisin hotellille. Olipas taas näyttävä saapuminen…
Pienten päiväunien jälkeen jätämme koirat lepäämään ja lähdemme tutustumaan Sterzingiin. Capuccino ja mansikkakakku maistuvat hyvälle! Päivällinen hotellilla tarjoillaan taas 5 ruokalajin menuna. Jälkkäreillekin on aivan oma buffet. Ruokapöydässä vierähtikin sitten 1½ tuntia, ja loppuilta kului ruokailusta toipuessa
Aamu on taas aurinkoinen, mutta tuntuu yllättävän kylmältä. Pakkaamme taas kevyen retkivarustuksemme (tarkoittaa vyölaukkua, jossa on kaksi omenaa ja vesipullo) ja hyppäämme autoon. Jätämme auton Stangeen ja otamme suunnaksi Telfesin. 300 m:n korkeusero noustaan niittyrinnettä lähes kohtisuoraan ylös. Välillä pitää jo ottaa neliveto käyttöön. Sitten jatkamme Mareitia kohti. Reitti kulkee lähellä puurajaa, paikoitellen hurjan näköisiä polkuja pitkin. Alhaalla laaksossa virtaa kirkasvetinen joki. Matkalla Mareitiin kuljenne serpentiinitietä pitkin ja pysähdymme pienelle tauolle kirkon kupeeseen. Juomat maistuvat ja koirat lataavat akkuja. Omat jalatkin ottavat mielellään pienen lepotauon. Mareitista loppupätkä autolle kulkeen joen vierustaa pitkin. Koirien juottamisen jälkeen tämän päivän patikkareissu alkaa olla paketissa. Kaikkiaan olemme liikkeellä kuutisen tuntia.
Pienen hengähdystauon jälkeen on vuorossa hotellin info-tilaisuus. Isäntä pitää puheensa saksaksi ja kiertelee pöydissä. Lopulta hän ei voi välttää poikkeamasta meidänkin pöytään ja kiusaamme häntä vähän englannin kielellä. Kun vatsa on täynnä alkaa nukkumattikin kolkutella. Siispä huomiseen.
Ylös ja suihkuun. Koirat pihalle ja vatsa täyteen aamupalalla. Sen jälkeen maan vetovoima tuntuu mahdottomalta ja völjylemme jonkin aikaa sängyssä. Kympiltä lähdemme kuitenkin liikkeelle kohti Platjockia, siitä edelleen Gostjockille ja sitten kohti laaksoa. Alas tullaan vehreätä niittypolkua. Niittyjä pitkin on kiva kulkea, mutta jalat ja peffa joutuvat koetukselle alamäessä. Emme jaksa Gasteigiin asti, vaan käännymme kohti Stangea ja edelleen kohti Kalchia. Mittariin tulee neljä tuntia nousua ja laskua ja pienet janojuomat hotellin terassilla maistuvat autuaallisilta. Puolentoista tunnin päiväunet virkistävät sopivasti päivälliselle, joka täydentää päivän lopullisesti.
Viimeinen patikkapäivä aukenee harmaana. Vettä tihuuttaa vähän, mutta ei se meitä hidasta. Kamat taas autoon ja kohti Ratchingsdalia ja siellä Bilchin kylää. Tarkoitus on nousta Rinneralmiin ja siitä edelleen Wumblalmiin. Siispä ylöspäin. Kiipeämme yhtäjaksoisesti 1½ tuntia ja löydämme laskettelukeskuksen. Lämpöä on enää +10°C, mikä sateeseen yhdistettynä tuntuu aika kylmältä shortseissa. Olemme kirjaimellisesti pilvessä ja yritämme etsiä jatkoreittiä. Viitoitus loppuu kuitenkin täysin ja aikamme harhailtuamme päätämme palata takaisin. Niinpä laskeudumme 1000m:n korkeuseron. Loppumatkasta polvet jo tutisevat melkoisesti, mutta päädymme lopulta kuitenkin autolle. Palaamme hotelliin vaihtamaan kuivia kamppeita ja lämmittelemään täkin alle. Sterzingissä käydään vielä kakkukahveella ja sitten alkaakin asennoituminen lähtöön. Illallinen nautiskellaan vielä kuitenkin hyvällä ruokahalulla.
Aamuherätys tulee tänään vähän normaalia aikaisemmin. On aika pakata leiri ja lähteä kohti pohjoista. Hämmästytämme tarjoilijapojan pyytämällä kahvia termariin saksaksi. Laskun suuruudeksi tulee n. 700€, mutta viikko on ollut kyllä joka euron arvoinen. Tankki vielä täyteen ja viimeiset silmäykset vuorille.
Munchenin jälkeen maisema on jo muuttunut aivan tasaiseksi ja saamme mukavan puolipilvisen ajosään. Kaselin seudulla seisoskelemme 1½ tuntia staussa ja olemme aika tyytyväisiä, että olimme varanneet hotellin läheltä Hannoveria. Matkaa kertyy silti reilut 800 km. Yöpaikka on idyllisessä Salzgitter Badissa. Ristikkotalot ja koiraystävällisyys antavat kivan vaikutelman. Nälkä kurnii vatsassa, joten käymme kreikkalaisessa ravintolassa syömässä. Ruokaa on riittävästi ja se on erinomaista. Ajatukset alkavat vähitellen kääntyä agilityä kohti ,,,
Tänä aamuna ei ole kiire tien päälle. Matkaa on sen verran vähän, että völjyämme hetken vielä aamupalan jälkeen. Vaihdamme ajosuunnitelmaa ja päätämme testata Malmön sillan. Keli on vähän sateinen, mutta mukavan viileä. Matka Saksan läpi etenee vauhdilla, ja ennen kuin huomaammekaan olemme satamassa ja saman tien laivassa. Laivamatka on niin lyhyt, että hädin tuskin ehdimme tax freehin. Sitten taas autoon ja menoksi. Koska meillä on hyvin aikaa, hurautamme Kööpenhaminan keskustaan. Siellä sitten palloillaan koirien kanssa kolmisen tuntia. Alkamassa on jazz festarit, joista saamme esimakua katusoittajien muodossa. Mielenkiintoisin heistä on ehdottomasti kaveri, joka soittaa kristallilaseilla. Testaamme vielä tanskalaisen voileivän ja jatkamme matkaa kohti Halmstadia. Hörpimme iltateet ja majoitumme Timon luona. Pikavisiitti netissä kertoo että kisapaikalla ei käy Visa, joten ilmomaksuissa pitää taas turvautua käteiseen.
Alkamassa skandinaavinen agilityviikko Tönsbergissä, Norjassa. Palataan tähän hiukka myöhemmin.