2006: Piritan niemimaan kautta Narvaan

21.4.2006

Liikkeelle Keravan ASK:n pihasta

Parkkeeraamme Keravan Autosähkökorjaamo pihalle hyvissä ajoin ennen Raimon kanssa sovittua määräaikaa. Elävästi palaa mieleen se joulukuinen hetki kun viimeksi tällä pihalla palloiltiin. Silloin tultiin hinausautolla ja lähdettiin n. 6 tuntia myöhemmin asuntoautolla. Nyt ei kuitenkaan olla liikkeellä autonkorjauksen merkeissä vaan reissuun lähdössä. Raimoa odotellessa törmäämme Hermansin kennelin Leilaan ja siinähän sitä juttua sitten vesikoirista piisaakin. Raimo ilmestyy paikalle vain vajaan puoli tuntia myöhässä, joten lähdemme kohti laivasatamaa hyvissä ajoin!

Matka on siis kohti Eestiä ja Narvaa, ja pian alamme tapailemaan Eesti keeli. Matkassa on Zocon, Nadaksen, Joskan ja meidän lisäksi Rubi ja Raimo. Tavoitteet on asetettu seuraavalle päivälle, eikä ne ole sen vähäisemmät kuin kolme Eestin sertiä ja pari valiota. Laivamatka Vikingillä sujuu hyvin. Taidamme näyttää melkoiselta koirakirjalta - päätellen siitä minkälainen määrä ihmisiä käy arvailemassa koirarotuja. Kahden vesikoiran tunnistaminen samaksi roduksi tuntuu mahdottomalta. Vaikeaahan se tietysti on kun niilä on eri hmmm. - pigmentti.

Tallinnassa hurautamme ulos laivasta ja käännämme nokan kohti Narvaa. Matkaa pitäisi olla parin tunnin verran. Ihailemme ohi ajaessamme Piritan niemimaalla sijaitsevaa laululavaa ja toteamme, että meren pitää olla vasemmalla puolella, kun Narvaan päin suuntaamme. Niemimaa tulee sitten tutuksi useampaankin otteeseen, kun pyörimme samaa aluetta ympäri löytämättä ulos sille oikealle moottoritielle. Tulee taas kerran mieleen, että joskus oisi kartta paikallaan...

Otamme koukkauksen takaisin kohti lähtöpistettä ja kas kummaa, Narvan tiehän eroaa Piritan niemimaalle johtavasta tiestä. Tunnin surffailusta viisastuneena, poikkeamme seuraavalla huoltoasemalle ja ostamme kartan. Johan matka alkaa taittumaan! Maisemissa ei ole hirmuisesti katselemista. Tie halkoo peltoaukeita pitkin ja surkeassa kunnossa olevia tönöjä on siellä täällä. Pysähdymme Sillamäessä etsimään näyttelypaikkaa ja käymään kaupassa. Jotainhan sitä kai pitäisi tänäänkin syödä.

Hotelli Laagna on ihan lähietäisyydellä näyttelypaikasta, ja majapaikka on erittäin hyvä. Saamme erillisen talon, johon on majoittunut jo muitakin suomalaisia näyttelyimmeisiä. Majoittumisen jälkeen käymme suurelle illalliselle ja sitä myöten nukkumaan. Yötä häiriköi kaksi paikallista kaukaasianpaimenkoiraa, jotka on köytettynä koppinsa vierreen. Köytettynä - onneksi! Näyttävät aika hurjalta porukalta, emmekä haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta!

22.4.2006

Näytelmää ja sitten kohti kotia

Reippaasti ylös, aamupalalle ja sitten kohti näyttelypaikkaa. Numerot puuttuu, aikataulua pitää saada muutettua kun laiva lähtee jo neljältä eli käsiin pitää löytää Jevgeni, joka lupais hoitaa asian. Kun pääsemme näyttelypaikalle, kukaan ei ole vielä nähnyt Jevgeniä. Onneksi paikalle saapuu Raimon tuntema Eestin Kennelunionin immeinen, joka järjestää aikataulut meille sopiviksi. Kiitos vaan kovast!! Nyt voimme alkaa keskittymään itse näyttelyyn

Paikalla on melkoinen määrä meille vähän oudompia rotuja - olihan kyseessä kaikkien rotujen näyttely. Noita kaukkarin tyyppisiä koiria on monen näköisiä ja monen luonteisia. Niihin emme välitä tutustua enempää. Muutenkin rotukirjo poikkeaa hieman meidän tavanomaisesta. Vesikoirat aloittavat oman kehänsä ja iloksemme sekä Rubi että Zoco saavat sertinsä ja valiotittelinsä! Kehä on ohi hetkessä ja sen jälkeen siirrämme leirin toiseen saliin odottamaan Nadaksen kehän alkua. Tämäkin kehä on hetkessä ohi ja tuleem sieltä ulos Eestin serti kädessä. Meidän osalta näyttely on ohi - huis vaan - ja tavoitteet täynnä. Siispä koiruudet ja tavarat autoon ja auto kohti Tallinnaa. Mukana siis kaksi Eestin uunituoretta valiota ja yksi, titteliään odottelemaan jäävä!

Matka laivasatamaan sujui tällä kertaa ilman Piritan niemimaahan tutustumista. Eikä kai meidän tarvinnutkaan - olimmehan kolunneet sen jo eilen aika hyvin. Tallinnassa otimme muutamat poseerauskuvat ja söimme mäkkärit. Sitten vielä satamakaupan kautta laivajonoon ja laivalle. Koirat asettuivat "näyteikkunaan" jo melko tottuneesti ja mekin laskimme ahterimme lattialle. Edessä kolmen tunnin laivamatka, joka sujui hyvillä mielin. Tax Freessä meinasi olla vähän tungosta, mutta pitäähän sekin aina kokea. Helsinki tuli vastaan yhdeksän maissa illalla ja tämä reissu päättyi jälleen Keravan Autosähkökorjaamon pihamaalle.

Raimon jätettyämme suuntasimme kohti vakituista majapaikkaamme Sipoossa. Kamppeita purkaessamme huomasimme, että Joskan ja Rubin EU-passit olivat vaihtaneet omistajaa, joten Raimolla oli edessä vielä Sipoon keikka ennen kotiin pääsemistä. Rubi oli nimittäin lähdössä seuraavana aamuna kohti Belgiaa, ja sinne ei ilman passia ollut asiaa! Lyhyeksi koitui siis Raimon yö ...!

RR-tiimi vietti vielä seuraavan päivän etelässä nautiskellen kevään tulosta ja Peetsan treeneistä. Kotimatkalla Melli napattiin mukaan Kärsämäeltä ja koko konkkaronkka palasi kotiin lumen ja jääkarhujen maahan mielessään kevään vire lahden tuolta puolen.