Lähdimme liikkeelle heti kun se käytännössä oli mahdollista. Auto oli haettu edellisenä päivänä räntäsateessa Mikalta Kemistä, ja pakattu illan päätteeksi. Torstaina töiden jälkeen edessä oli vain jääkaapin täyttö ja sitten liikkeelle. Alkumatka kului autoon totutellessa ja yösijaa aloimme etsiä Vaasan seudulta. Vaasan ABC huoltoasemalta bongasimme lämmitystolpan, joka oli auki, joten auto parkkiin ja koiria ulkoiluttamaan. Nukkumaan mennessä etsimme lämmityspiuhaa, jotta saisimme auton aamulla lämmitykseen. Yllätys, yllätys - se oli jäänyt Kemiin! No nukkumaan mentiin kuitenkin ja toivottiin, ettei tule kovin kylmä yö. Onneksi auton sisällä lämmitys pelasi hienosti ja pakkasta oli vain -15°C
Aamulla poljimme auton käyntiin ja suuntasimme nokan kohti Turkua. Välimäen Leenan kanssa oli sovittu yhdistetyistä toko- ja agilitytreeneistä Kaarinassa Janitan hallissa. Kaarinan etsimiseen meni tovi, kun ohitustieltä ei löytynytkään sellaista liittymää mikä ohjeissa oli mainittu. Hallissa tuntui jäätävän kylmältä, mutta reippaasti aloitimme treenisession Leenan ja Jatsin agilitytreeneistä. Putkia tuli hinkattua suuntaan jos toiseenkin. Toisella tunnilla treenattiin sitten tokoa Zocolle ja Nadakselle, ja saatiin taas roppakaupalla ohjeita kotia vietäväksi! Parin tunnin TB-keskustelun jälkeen oli treenit paketissa ja porukka valmis siirtymään kohti Helsinkiä. Messarin parkkipaikalle kurvasimme yhdentoista maissa illalla ja leiriydyimme odottamaan tulevaa näyttelyviikonloppua.
Hyvin nukutun yön jälkeen koirat ja omistajansa poikkesivat aamupissillä Messarin pihapuskissa. Sitten aamukahvin keittoon ja aamupesulle Messukeskuksen WC-tiloihin. Vaatteita taisi tulla vaihdeltua vähän siellä ja täällä. Melli ja Joska jäivät autovahdeiksi, kun juniorit lähtivät valloittamaan kehiä.
Zocon kehässä esiintyi 35 vesikoiraurosta sveitsiläisen tuomarin arvioitavana. Näyttely eteni niinkuin usein Suomessa - työkoiraversio arvioitiin turhan kevyeksi ja sijoituksia PU-kehässä ei herunut. Erinomainen arvostelu jäi kuitenkin plakkariin. Nadaksia tuotiin kehään huomattavasti vähemmän ruotsalaiselle tuomarille. Tänään oli Nadaksen päivä ja se palkittiin ROPilla sekä V-05 tittelillä. Peli jatkui ryhmäkehässä, jossa tuomarina hääri Eeva Anttinen. Kaikkien yllätykseksi Pikku-Nadas valittiin RYHMÄVOITTAJAKSI! Se oli uskomaton tunne, kun ison kehän kajareista kuului RYP-1 koiran kohdalla Canine Charming Chap! Siis Hurmaava Heppu!! Sitten halailtiin ja otettiin valokuvia ja ei oikein ymmärretty mitä oli tapahtunut.
Ilta oli jo pitkällä ja Mellin ja Joskan kohtalo autossa alkoi huolettaa. Tarja jo luuli että BIS-kehä menee sivu suun kun on lähdettävä autolle. Kekseliäänä tyttönä Tarja päätti kuitenkin "salakuljettaa" loputkin koiramme näyttelypaikalle seuraamaan loppuhuipennusta. Kukaan ei ollut vähääkään kiinnostunut ylimääräisistä koirista enää tässä vaiheessa iltaa. BIS-kehä oli juuri niin upea show kuin vain Messarissa voi kuvitella. Musiikit, valonheittimet, kuulutukset ja me siinä kaiken keskellä. Voi hurja! Vieläpä Nelosen suorassa TV-lähetyksessä. Tällä kertaa ei neljän palkitun joukkoon meillä ollut asiaa - mutta ei sillä mitään väliä ollut. Tästä tunteesta nautitaan pitkään.
Tuloksia ihmetellessä ajattelimme vähän lämmitellä autoa, jotta se ei ihan jämähtäisi paikalleen. Hyvä ajatus - auto ei vain inahtanutkaan. Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja soiteltiinpa ohjeita Mikaltakin. Vähän oli kädetön olo! Päätimme kuitenkin olla huolehtimatta asiasta, koska huomenna näyttelyt jatkuisivat. Ja olisihan meillä aina Raimo apuna!
Sunnuntain näyttelyt menivät tavanomaisesti. Zoco jatkoi PU kehässä ja Nadaskin palasi maan pinnalle. Ajatukset vilistivät eilisessä, sekä siinä, miten auto saadaan käyntiin. Kehien päätyttyä marssimme Raimon ja Pekan kanssa autolle ja yritimme sitä kaapeleilla käyntiin. Ei onnistunut. Välissä haettiin lämmintä öljyä koneeseen - ei auttanut. Sitten pojat huomasivat 20 m päässä kaupungin sähkökaapin. Siitä vaan reippaasti autoa työntämään ja auto piuhaan. Lämmitysjohtoa lainattiin Sannan autosta, mitä nyt muotoiluun tarvittiin hieman puukkoa. Nyt olikin hyvää aikaa mennä katselemaan isoja kehiä... Lämmityksen jälkeen todettiin, että auto ei käynnisty. Raimo soitettiin vielä paikalle ja hinaustakin yritettiin. Eipä auttanut sekään. Ideat alkoivat olla vähissä, joten totesimme jäävämme Messarin pihaan yöksi - edelleen! Laitoimme auton kaupungin säkötolppaan kiinni ja aloimme iltapuuhiin.
Aamu alkoi sähköjen häviämisellä. Kaupungin äijät oli vissiin huomanneet kuokkavieraan, kun yhtäkkiä töpseli nykäistiin irti ja sähkökaappi suljettiin. Laskua ei kuitenkaan ole näkynyt ;o). Keravan Hinausapu Kettinen oli mukava mies. Auto nousi koirineen lavalle näppärästi, ja minä ja Tarja hypättiin itse hytin kyytiin. Matkalla juteltiin agiliidosta ja näyttelyistä ja saatiinpa joululahjaksi susihälyttimetkin. Täällä susirajan takana kun liikutaan. Niin ja pyöriihän täällä Oulun seudulla se pantasusi Herculeskin.
Raimo oli järkännyt autolle korjauspaikan Keravan Autosähkökorjaamoon, jossa Hermans'in Kennelin Pave otti kulkuneuvomme hoitoonsa. Me kävelimme Sannan työpaikalle ja saimme autoa lainaan - pitihän sitä päästä Peetsalle treenaamaan. Viiden tunnin työn jälkeen tuli puhelu, että auto on käynnissä. Oli meinaan lauennut viikonloppuna ajonestojärjestelmä päälle, ja Pavella oli mennyt jokunen tunti sitä purkaessa. Tietsikkamiestäkin oli tarvittu, kun koodiavaimet oli Kemissä. Autoa Sannalle palauttaessamme poikkesimme kuitenkin kaffella Keravan Nesteellä. Meidän Idols-fanien silmiin osui naapuripöydän Iltasanomat, jonka nappasimme voittouutisia lukeaksemme. Jonkin ajan kuluttua naapuripöydän nuoret miehet varovasti kysyivät, voisivatko he saada lehtensä takaisin ... No, mehän vaan lainattiin ...
Kiitimme Sannaa auton lainasta ja Raimoa kaikesta avusta auton kanssa ja lähdimme kävelemään koirinemme kohti korjaamoa. Auto pörrytti käynnissä siellä pihalla, ja laskut selvitettyämme saimme ohjeen, että ÄLKÄÄ SAMMUTTAKO AUTOA ENNEN OULUA! Tätä ohjetta noudattaen lähdimme ajelemaan kotia kohti helpottuneena. Kotimatka sujui ongelmitta ja tankkauksetkin hoidettiin ns. puoliksi vauhdissa.
Matkan lähestyessä loppuaan alkoi tuntua siltä, että olisipa ihana päästä saunaan. Siispä soitto Lamberskalle ja varovainen kysymys, josko hän viitsisi käydä laittaan saunan päälle. Vastaus oli myönteinen, joten aloimme jo matkalla nauttia ajatuksesta kunnon peseytymisestä. Se Messarin WC ei nyt kuitenkaan ollut ihan loistopaikka ...
Karavaani oli lopulta kotona yösydämenä, auton WC oli kiitettävästi jäässä ja kaasupullo veteli viimeisiään, mutta BIS-kukat oli edelleen hengissä ja muistot hienosta reissusta lämmittämässä mieltä. Kaikkein lämpimimmim muistelemme kuitenkin Raimon, Pekan ja Tarjan tsemppiä kun asuntoautoa työnnettiin kohti sähköpistoketta!! KIITOS VIELÄ KERRAN KAIKILLE MEITÄ AUTTANEILLE!!
Talvimatkailuautomatkailu siis avartaa ;o)