2005: Matka Harstadin kansainväliseen koiranäyttelyyn 14.-18.4.2005

14.4.2005

Oulu - Kemi - Jällivaara

Työpäivä laitetaan pakettiin yhdeltä. Sitten pikainen koirien pissatus, tavaroiden lastaus autoon ja auton nokka kohti Kemiä. Kemissä vaihdoimme oman automme Moilasen Mikalta lainattuun matkailuautoon, ja pikaisen opastuksen jälkeen aloitimme retkemme kohti Lofootteja ja Harstadin KV koiranäyttelyä. Melli oli jätetty mummolaan hoitoon, mutta loppu katras asettui nopeasti autoon omille paikoilleen ja matka saattoi toden teolla alkaa. Illan etappi oli Jällivaaran kupeessa oleva P paikka, johon olimme suunnitelleet jäävämme ensimmäiseksi yöksi. Reissu lähti hienosti liikkeelle ja vatsamme täytimme tyhjentämällä ensimmäisen erän Haaparannassa täydennetystä jääkaapista. Auto lämpeni mukavasti kaasulla, ja me kömmimme lippaan nukkumaan.

15.4.2005

Jällivaara - Harstad

Zoco toimi herätyskellona klo 6.00 Suomen aikaan - eli 5.00 Ruotsin aikaan! Tiimi oli siis varhain liikkeellä ja nautti aamun auringonpaisteesta ja kantohangista. Aamukahvin keittelyn jälkeen suuntasimme kohti Kiirunaa ja siitä edelleen kohti Ruotsin ja Norjan rajaa. Aurinko helotti täydeltä taivaalta ja hanget loistivat valkoisina. Hieman ennen Riksgränseniä päätimme pitää tauon ja päästää koirista enimmät höyryt pihalle. Kyllä ne painelivatkin kantohangilla iloisesti kohti tuntureita! Tällä hetkellä tuntui siltä että voisimme vaikka jäädä tähän.

Matkaa Harstadiin oli kuitenkin vielä tovi jäljellä, joten ylitimme rajan ja lähdimme laskeutumaan kohti Lofootteja. Ajo sujui helpommin kuin olimme kuvitelleet, koska mitään isoja jyrkänteitä ei matkalla ollut. Lauttamatkailua ei tällä kertaa tarvitty, vaan Harstadiin pääsi siltaa pitkin. Niinpä parkkeerasimme näyttelypaikan pihalle jo kolmelta iltapäivällä

Näyttelyn järjetäjät eivät kuitenkaan tyytyneet parkkipaikan valintaamme, joten jouduimme siirtämään autoa. Tarjolla oli hyvän näköinen parkkialue - tiettömän taipaleen päässä. Jo tässä vaiheessa perjantaita, oli alueelle menevä tie yhtä liejua. Emme suostuneet ajamaan autoa sinne, vaan odotimme jääräpäisesti muuta vaihtoehtoa. Tuolta parkkialueelta ei nimittäin sunnuntaina olisi päässyt pois ilman kaivinkoneen apua! Meidät ohjattiin lopulta hallin päätyyn kahden muun asuntoauton viereen, ja pian huomasimme että sieltä löytyi lisää jääräpäisiä suomalaisia. Niinpä pukkasimme automme heidän viereensä ja asetuimme lopulta paikallemme

16.4.2005

Harstad - Nadaksen näyttelypäivä

Nadaksen näyttelypäivä käynnistyi tihkusateisena. Aamu-ulkoilua varten Zoco puettiin haalareihin ja töppösiin ja Nadaksellekin laitettiin sadetakki niskaan. Jos sade jatkuisi, tulisi olemaan mielenkiintoinen haaste pitää Zoco puhtaana ja kuivana! Näyttelykehät olivat isot ja pohjaltaan hiekkatekonurmea - puitteet oli siis loistavat. Seurasimme norjalaisen tuomarin arviointia ja jännitys alkoi kohota kun huomasimme hänen jakavan tosi nihkeästi sertejä ja cacibeja. Niinkö tuli turha reissu? Lopulta tuli Nadaksen vuoro astua kehään, ja poika esiintyi todella hienosti. Arvostelu oli erinomainen ja kiittelimme SERT, CACIB ja ROP tuloksista, ja jäimme odottamaan ryhmäkehän alkamista. Ryhmässä menestys jatkui ja saimme nauttia ensimmäisestä ryhmäsijoituksesta näyttelyurallamme!

Koska säätila oli edelleen epävakaa, emme uskaltaneet Zocon kanssa pitkää kävelylenkkiä tehdä. Niinpä Joska sai nauttia etuisuudestaan ja pääsi tutustumaan kaupunkiin kanssamme. Harstad on n. 20 000 asukkaan pikkukaupunki vuonon rannalla ja tunturien katveessa. Maisemat oli todella kauniit, kun illan tullen pilvet väistyivät ja sää alkoi poutaantua.

17.4.2005

Harstad - Zocon näyttelypäivä - Jällivaara

Zocon näyttelypäivänä heräsimme auringonpaisteeseen - jes!! Nyt ei olisi mitään ongelmia pitää Zocoa kuivana. Zocon kilpakumppaniksi oli Helsingin seudulta raahautunut Zorrazon kennelistä avoimen luokan uros ja narttu. Lisäksi mukaan oli ilmoittautunut yksi norjalainen avoimen luokan uros. Jännitys alkoi siis kohoamaan, koska mukana oli kolme täysin erityyppistä urosta! Saksalainen Kliebenstein arvosteli vesikoirat eleettömästi, sijoittaen ensin norjalaisen uroksen kolmanneksi. Zoco ja suomalainen vastustajansa kävivät sitten jatkokamppailua, joka meidän onneksemme päättyi Zocon voittoon. Siitä Zoco palkittiin Norjan sertin myötä N MVA tittelillä ja CACIBilla! Hienoa!! ROP meni nartulle, joten pääsimme lähtemään kotia kohti jo puolen päivän jälkeen loistavassa säässä

Auringonpaisteessa ja aurinkoisin mielin lähdimme ajelemaan kohti kotia sillä ajatuksella, että ajellaan sinne minne huvittaa. Silmät tahtoivat väkisin jäädä ihailemaan lumisia tunturimaisemia ja Ruotsin puolelle päästyämme pysähdyimmekin taas ulkoilemaan koirien kanssa. Koirat olivat revetä liitoksistaan päästessään juoksemaan hangille. Aikamme vaelleltuamme nousimme kuitenkin takaisin autoon ja jatkoimme kohti Kiirunaa ja Jällivaaraa. Leiriydyimme samalle P paikalle kuin menomatkallakin.

Yllätykseksemme auton kaasulämmitys ei käynnistynytkään vaikka kaasua oli pullossa. Aikamme ihmeteltyämme tulimme siihen tulokseen, että kyseessä täytyy olla sähkövika. Siispä konsultaatiosoitto Mikalle, joka ikävä kyllä oli treenaamassa agilityä. Saimme Mikan kuitenkin puhelimen päähän kymmenen maissa illalla ja aloimme ihmetellä, että mitäs tehdään. Kaikennäköise kopistelut, sulakkeiden nykkimiset, nyrkillä lyömiset ja hyppimiset tuli kokeiltua, ennen kuin sähköt heräsivät. Taisi olla talven jälkeistä kankeutta, mutta olimme hyvin ilahtuneita kun lämmitin lopulta hurahti käyntiin. Jos niin ei olisi käynyt, olisimme joutuneet jatkamaan matkaa Kemiä kohti. Nyt saimme kuitenkin laittaa nukkumaan ja jatkaa retkeilyä alkuperäisen suunnitelman mukaan

18.4.2005

Jällivaara - Oulu

Aamulla ulkoilutimme koirat taas hienolla hankikelillä. Pikaisen auton siivouksen jälkeen oli aika startata kohti Kemiä ja aloittaa varsinainen kotimatka. Tornion puolella näimme Iltiksen lööpeistä, että Kärpät oli voittanut SM-kultaa. HYVÄ KÄRPÄT!! Mikalle päästyämme siirtelimme tavarat ja koirat omaan autoon ja jätimme haikeina väliaikaiskotimme pihalle. Kyllä matkailuautolla olisi hienoa reissata. Kotona tavaroita purkaessamme todella havaitsimme minkälainen kasa niitä ruusukkeita olikaan tienattu. Ei hullumpi päätös tälle reissulle!