Road Runners Teamin tämänvuotinen ulkomaan agilityturnee suuntautui kohti etelä-Saksaa ja Reutlingenia. VSHG Reutlingen-Betzingen järjesti kymmenettä vuotta peräkkäin Schwabeland Agility Cupin, josta vuosien myötä oli muodostunut yksi etelä-Saksan suurimmista kisoista. Kun keväällä suunnittelim-me lomamatkaamme, jonka ensimmäisenä etappina oli Barcelonan Euroopan Voittaja-04 -näyttely, sil-mäilimme samalla Saksan ja Itävallan kilpailukalentereita sillä silmällä, että sopivan paikan ja ajankoh-dan löydyttyä aloimme sähköpostikirjeenvaihdon Reutlingeniin Uta Reichenbachin kanssa. Muutaman viestin vaihdettuamme päätimme, että Reutlingen, joka sijaitsi Stutgartin läheisyydessä, olisi kohtuullisen (300 km) matkan päässä Garmischissa sijaitsevasta majapaikastamme. Siispä ilmoittautumislomakkeet liikkeelle ja kesää odottamaan.
Kisapaikalle saapumista varten olimme saaneet seikkaperäiset ohjeet lähes koko 300 km matkalle. Niinpä matka meni hienosti, ja saavuimme paikalle lauantaina 12.6. kisojen jo ollessa täydessä käynnissä. Melli ja Nemes oli ilmoitettu kisaamaan vasta sunnuntaille, joten meille jäi hyvin aikaa seurata tapahtumia. Kuvittelimme pääsevämme paikalle huomaamattomasti, mutta heti kun olimme saaneet leiriydyttyä, alkoi saksankielisen kuulutuksen seasta erottua tuttuja nimiä. Kuuluttaja halusi esitellä suomalaiset vieraat koko kisakansalle, joten ei siinä auttanut muu kuin siirtyä keskelle kenttää kaikkien ihmeteltäväksi. Vastaanotto oli kaikin puolin ystävällinen. Vaikka suurin osa ihmisistä puhui englantia yhtä kehnosti kuin me saksaa, yrittivät he jutella ja pitivät meitä tosiaan vierainaan.
Kilpailut käytiin nurmialustalla, niin kuin keski-Euroopassa yleensäkin. Kilpailijat saapuivat paikalle aamuvarhaisella, leiriytyivät kentän reunalle telttoihinsa ja viipyivät kiireettöminä päivän päätökseen saakka. Päivän kuluessa oli klubirakennuksella mahdollista sekä ruokailla, että nauttia oluesta ja viinistä, muita virvokkeita unohtamatta. Kilpailupäivä päättyi kaikkien tasoluokkien palkintojen jakoon, jonne kil-pailijat koirineen saapuivat kulkueena. Mukava tapa, jolla kaikki palkitut saivat ansaitsemansa huomion!
Molempina päivinä kilpailuissa esiintyi n. 200 koirakkoa. Mini ja medi luokat olivat varsin pieniä, maxi-koirakoiden hallitessa päivää. Bordercolliet ja belgianpaimenkoirat olivat maxien valtarotuja, mutta silmiinpistävää oli suuri x-rotuisten määrä. Mideissä ja medeissä shelttien ja borderterriereiden lisäksi esiintyi enimmäkseen villakoiria sekä Jack Russelin terriereitä. Saksalaisten ohjaustekniikka perustui pääasiassa koiran takana suoritettavaan vartalo-ohjaukseen. Meillä paljon käytettyä edestä viemistä ja käteen kiinnittämistä ei juuri näkynyt. Myös suullisten käskyjen käyttö oli vähäistä. Tämä ohjaustyyli toikin mukanaan sitten suuren määrän komeita ja nopeita hylkyjä, kun ohjaajien vartalo-ohjaus ei kyennyt reagoimaan muuttuviin tilanteisiin riittävän nopeasti. Joskus pienellä haltuunottokäskyllä olisi tehty ihmeitä! Erityisesti maxi-koirakoiden puolella nähtiin paljon erinomaisia suorituksia: nopeita, kauniita ja eleettömiä nollaratoja.
Normaalien virallisten agility- ja hyppyratojen lisäksi viikonloppuna kilpailtiin myös epävirallisilla radoilla. Sunnuntaina kaikki agilityradalla nollan tehneet kisasivat Schwabeland cupin voitosta erillisellä finaaliradalla. Ikävä kyllä juuri tuolloin paikalle sattui myös kunnollinen vesisade, joten pientä luistelua radoilla nähtiin. Koko viikonlopun kilpailullisen osuuden päätti Power & Speed kisa. Kilpailu oli kaksiosoinen: Radan alku koostui kuudesta esteestä, joista kaksi oli kontaktiestettä. Tältä radan osalta ei otettu suoritusaikaa, mutta päästäkseen jatkamaan vauhdikkaalle ja kellotetulle hyppyrataosuudelle tuli koirakon selviytyä alusta virheittä. Kontaktiosuuden viimeiseltä esteeltä, keinulta, jatkettiin sitten suoraan putkella alkaneelle hyppyradalle, jossa paremmuus ratkottiin sekä virheiden että ajan perusteella. Kilpailu oli ehdottomasti viikonlopun suosituin - maxi-luokassa starttasi 120 koiraa.
Kilpailupäivien väliin mahtui lauantai-iltana järjestetty gaalaillallinen, jossa seisovan pöydän antimista sai nauttia muutamalla eurolla. Ilta jatkui musiikilla ja tanssilla, keskeytyen vain hetkeksi ilotulituksen ajaksi. Iltabileiden loppuajankohdasta tiimillä ei ole tietoa, sillä yritimme asettautua viiden koiran kanssa nukkumaan kisakentän viereen näyttelytelttaamme. Ensimmäinen puoli tuntia kului metsästellessä teltan liepeen alta karkaavia koiria, kunnes päädyimme laittamaan osan häkkeihin ja loput narulla kiinni häkin reunoihin. Aamulla kaikki olivat kuitenkin enemmän ja vähemmän pirteinä jatkamaan agilityn parissa. Loput unet silmistä karisti loistava kuuluttaja, joka piti tunnelmaa yllä koko viikonlopun.
Kolmessa viikossa porukkamme taivalsi reittiä Oulu-Barcelona-Monaco-Garmisch-Rovaniemi-Oulu. Matkaa kertyi reilut 9000 km, viidelle koiralle kuivamuonaa kului 20 kg, bensaa tankattiin aina kun huoltoasema sattui kohdalle ja muutama kommelluskin sattui. Jälkikäteen pisimpään säilynee se tunne, kun Barcelonan näyttelypaikalla olimme palaamassa infosta takaisin autollemme ja huomasimme sen olevan poliisien ja hinausauton piirittämä. Takapyörät oli jo lukittu ja etupyörät nousemassa kohti hinausauton lavaa. Siinä löytyi Laitiselle ja Melakarille melko vikkelästi jalat alle, kun piti lähteä pelastamaan autoa poliisien kynsistä. Kieltä ymmärtämättöminä päärooliin nousi huutaminen, ja ilmeisesti me huusimme kaikkein koviten, koska auto alkoi vähitellen laskeutua takaisin maan pinnalle ja sakkolappukin rutistui poliisin kädessä. Emme jääneet paikalle kyselemään mitä pitäisi tehdä vaan poistuimme autoinemme pikimmiten. Sillä hetkellä polvet tutisivat melkoisesti - nyt asiaa voi jo muistella hymyssä suin!
Matkailu siis avartaa!
Road Runners Team eli
Riitta & Tarja & Joska & Melli & Nemes & Zoco & Nadas jälleen kotona!