Pohjoismainen – Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa vuorovuosin järjestettävä agilityviikko järjestettiin tänä kesänä Ruotsin Bollnäsissä, n. 300 km Tukholmasta pohjoiseen. Paikalle oli kokoontunut agilityn harrastajia tällä kertaa Norjasta, Ruotsista ja myös muutama uskalikko Suomesta. Kilpailut järjestettiin kauniilla kahden järven väliin sijoittuneella leirintäalueella, joka tuon viikon ajaksi muuttui melkoisen värikkääksi telttakyläksi kaikenkarvaisine koirineen, papukaijoineen ja muine mukana kulkevine lemmikkeineen.
Kilpailut kestivät siis viikon, alkaen sunnuntaina 22.7. ja jatkuen seuraavaan lauantaihin 28.7. Viikkoon mahtui yksi välipäivä, mutta muuten kisaa käytiin kuuden päivän ajan n. 1000 päivästartin voimin aamusta iltaan. Maxien avoimissa ja kolmosluokissa starttaajia oli n. 150-190 kpl/kisa, joten 15 parhaan palkitseminen tuntui varsin kohtuulliselta. Myös minipuolella starttimäärät olivat suunnilleen samaa luokkaa. Palkittavien joukkoon sijoittuakseen kaiken piti siis onnistua melko lailla nappiin.
Kisapaikalla pyöri yhtä aikaa kolme rataa, joten kaaos oli melkoinen kun saavuimme kisapaikalle tiistai aamuna. Teltan pystytyksen ja ’majoittumisen’ jälkeen suunnistimme siis ilmoittautumiskopille ja aloimme selvitellä missä milloinkin pitäisi olla. Useimpina päivinä näytti ohjelma siltä, että olisi hyvä jos voisi jakaantua kahtia, sillä päällekkäisiä rataan tutustumisia näytti riittävän. Ruotsissa kuitenkin kisataan systeemillä, jossa aina n. 50 koirakkoa tutustuu rataan kerralla ja kisaa oman osuutensa pois. Sitten jatketaan seuraavalla ryhmällä jne. kunnes kaikki ovat radalla käyneet. Niinpä vaikka starttinumerot osoittivat yhtäaikaisia rataan tutustumisia eri kehissä, ei ollut mikään ongelma vaihtaa omaa lähtöpaikkaansa siten, että kisoihin oli mahdollista keskittyä yhteen kerrallaan. Tämä systeemi tosin aiheutti sen, ettei varsinaisesta lähtöjärjestyksestä ollut tietoakaan. Siispä ainoa vaihtoehto oli pitää korva tarkkana kuulutusten kanssa ja tarkastaa tilannetta säännöllisesti sisäänheittäjän listasta, jotta oma lähtöpaikka selviäisi. Näissä kisoissa ei auttanut hermoilla oman valmistautumisen kanssa, sillä useimmiten omaa lähtövuoroa ei runsaiden siirtojen takia voinut kovinkaan tarkasti arvioida.
Järjestäjät olivat suunnitelleet aikataulunsa siten, että aamukisa alkoi aina klo 7.00 ja päiväkisa klo 13.00. Vuoroaamuina sitten minit tai maxit aloittivat aamuvuorolla, vaihdon tapahtuessa puolen päivän aikoihin. Luokkakohtaisia aikatauluja ei ollut ollenkaan, vaan kehät pyörivät sitä mukaa kuin ehtivät. Mitään suurempia viivytyksiä ei kuitenkaan esiintynyt, joten säkäluokkien vaihdot sujuivat mukavasti aikataulun mukaan. Kaikkien luokkien palkintojenjakoon kokoonnuttiin illalla kisojen päätyttyä. Tarkoituksena oli koota porukka kasaan vielä kisapäivän päätteeksi ja melkoisesti väkeä paikalle aina kokoontuikin. Agilitykulttuuri lahden tuolla puolen näytti taas kovin erilaiselta meikäläiseen verrattuna. Kenelläkään ei ollut mihinkään kiirettä ja kisoja seurattiin loppuun asti, vaikka omat radat olivatkin ehkä päättyneet jo aamutuimaan. Kisaamiseen suhtauduttiin tosissaan, mutta radan ulkopuolella viihdyttiin kavereiden kanssa, ja nautittiin kauniista säästä ja hienoista suorituksista. Myös toisten kannustaminen niin kisapaikalla kuin palkintojenjaossakin oli upeaa. Elävästi mieleen jäivät erityisesti ne palkintojenjaot, joissa norjalaiset menestyivät. Silloin paikalla olivat niin Norjan liput kuin laulutkin, aivan kuten Holmenkollenin hiihtokisoissa. Myös järjestäjät iloitsivat eri maiden edustajien menestyksestä avoimesti.
Ylivoimaisesti eniten maxiluokissa kisasi jälleen border collieita ja belgian paimenkoiria. Ilahduttavaa oli kuitenkin huomata, että rotukirjo oli varsin mittava. Kilpailevista koirista löytyi niin noutajia, pumeja kuin erilaisia paimenkoiriakin, esim, katalonian- ja pyreneitten paimenkoiria. Löytyipä listalta yksi bokserikin ... Kisakoirien joukossa oli myös runsaasti X-rotuisia, joista useimmat olivat jonkin sortin border collie - ajokoira risteytyksiä. Ainakin siltä ne näyttivät meidän silmissämme. Nämä koirat olivatkin sitten kyllä taidoiltaan ja vauhdeiltaan todella hyviä, sijoittuen kisoissa aivan kärkisijoille.
Viikon rataprofiilit olivat varsin mielenkiintoisia. Lyhyet estevälit yhdistettynä taitavasti asetettuihin houkutinesteisiin tuottivat lievästi sanottuna päänvaivaa kilpailijoille. Vaikka suurin osa maxikoirista oli border collieita, ei ratoja todellakaan oltu tehty vain heitä varten. Ratojen selvittäminen kunnialla läpi vaati ohjaajilta erinomaista radanlukutaitoa sekä koiran hallittavuutta täydessä vauhdissa. Myös nopeat reaktiot yllätystilanteissa olivat tarpeen. Erilaiset putkiviritelmät kontaktien alla, vieressä ja edessä vetivät välillä vatsalaukun todella sekaisin. Sen sijaan ihanneajat olivat varsin löysiä. Kuitenkin on hyvä muistaa, että aina nopein nolla voittaa.
Viikon kilpailut kisattiin Ruotsin kansallisilla säännöillä. Jokaisella radalla tuli olla kaikki esteet, joten myös pöydän, joka nykyisin on aika harvinainen Suomessa, suorituksen tuli olla hallinnassa. Pöydällä asento Ruotsissa on aina "maaten". Säännöt poikkeavat kansainvälisistä säännöistä myös muutamien muiden esteiden suorituksen osalta. Kontaktiesteiden kontaktipinta on alempana kuin kv. esteissä. Keinun täytyy laskeutua vaakatason alapuolelle ennen kuin virhe vaihtuu kiellosta vitoseen. Koira voi saada virheen sekä siitä, ettei keinu ole maassa poistuttaessa että siitä, että kontaktipinta jää koskettamatta. Yhteensä siis voi yhdestä keinun suorituksesta saada 10 vp. Keinun kieltojen kanssa sai olla hyvin huolellinen, jotta seurauksena ei ollut hylkäys kun koira livahti seuraavalle esteelle sillä välillä kun itse yritti saada tuomarin merkeistä selvää oliko kyseessä kielto vai muu virhe. Pöytää lähestyttäessä minkäänlaista hidastusta ei sallita. Tuloksena moisesta on armotta kielto. Pujotteluesteeltä voi saada ainoastaan yhden virheen. Riittävänä rangaistuksena virheistä ilmeisesti pidetään niiden korjaamiseen tärvääntynyttä aikaa. Koiran saa myös pysäyttää radalle minne kohtaa tahansa, kouluttaminen radan suorituksen aikana ei siis aiheuta hylkäystä. Näin ei myöskään tapahdu jos koira käy radan ulkopuolella. Pöydän korkeus on 75 cm, muiden esteiden korkeudeksi suositellaan 60 cm, mitä myös säännönmukaisesti käytetään. Vuoden 2002 alusta Ruotsilla on pyrkimys siirtyä lähemmäksi kansainvälisiä sääntöjä. Avoin luokka todennäköisesti poistuu ja tilalle tulee viralliset hyppyluokat. Myös esteiden suoritussääntöjä tullaan tarkistamaan.
Koirien ja ohjaajien innokkuus, motivaatio ja kestävyys tuli lopulta todennettua viimeisenä kilpailupäivänä käydyllä finaaliradalla. Finaaliin olivat karsiutuneet viikon kuluessa eniten pisteitä keränneet koirakot. Koirakoita ei todellakaan säästelty, sillä finaalirata oli rakennettu kaikkiaan 26 estettä käsittäväksi viikon huipennukseksi. Radalle oli aseteltu kaksi puomia, kaksi A-estettä, kaksi keinua ja seitsemän tuomaria. Kehän reunus oli täynnä kisaajia kannustavaa yleisöä, joka loppusuoralla yltyi melkoiseen huutomyrskyyn. Sekä minit että maxit löysivät voittajansa, osin dramaattistenkin suoritusten jälkeen. Tärkeimpänä kuitenkin varmaan kaikille paikalla olleille jäi hyvä mieli siitä innostuneesta ja positiivisesta tunnelmasta, joka viikon päätteeksi vielä kokosi kisaajat yhteen.
Lopulliseti viikko huipentui sitten vihon viimeiseen palkintojenjakoon. Päivän menestyjien lisäksi palkittiin kunkin luokan parhaat koirakot viikon tulosten perusteella sekä tietysti finaalien sijoittuneet. Kotimatkalle kohti Oulua lähti kasa palkintoruusukkeita sekä viikon parhaan maxi III koiran pokaali. Tiivis kisaviikko yhdisti osallistujia siinä määrin, että suuri joukko kisaajia jäi kannustamaan kanssakilpailijoitaan vielä viimeiseenkin palkintojenjakoon, vaikka useimmilla oli edessään pitkä kotimatka. Kisaviikon loppuminen jätti selvästi haikean olon monen osallistujan mieleen.
Ensi vuonna kisojen järjestelyvuorossa on Norja. ‘Road Runners’ pakkaa todennäköisesti taas maallisen omaisuutensa autoon ja suuntaa nokan kohti Norjaa. Ensi kesänä kaikki tiet vievät Norjan agilityviikolle!
Riitta Laitinen & Tarja Melakari