Oulu-Tukholma-Lembruch-Aigues Mortes-Barcelona-Monaco-Garmisch-Rovaniemi-Oulu

Perjantai 28.5.04

Oulu - Turku

Loma ja matka aluillaa - kunhan vain ehtis. Aamu alkaa Hietasaaresta ja viimeisitä agility treeneistä kuudelta. Muutaman työtunnin jälkeen hyökätään hakemaan rokotuksia ja Ruotsin papereita koirille. Kahden tunnin shown jälkeen paperit on ojennuksessa ja voimme lopultakin aloittaa auton pakkaamisen. Liikkeelle päästään puoli neljältä, jolloin auton nokka suuntautuu kohti Turkua. Kalajoen pysäytyksen jälkeen autoon leviää tuhti haju. Nadas löysi metsiköstä ihmisp....a ja pisteli sen suuhunsa hyvällä ruokahalulla. Zocollekin iskee masennus kun öttönen pisti palleihin ja niitä kirvelee. Häntä roikkuu suoraan alaspäin. Onneksi ei mitään vakavaa. Hieman puolenyön jälkeen olemme lopulta Turussa, majoitumme Eija-Liisalle, keitämme talkkunapuurot ja käymme nukkumaan.

Lauantai 29.5.04

Turku - Ljungby

Kuolema tulee .... kello soi 5.50 ja on pakko nousta. Vaatteet siis päälle ja koirien kanssa ulos. Vauhdikkaammin ei aamu voisi alkaa: Melliä lukuunottamatta koirat häipyvä jäniksen perään keskellä nukkuvaa Turkua. Hetken käy mielessä miten ehditään aamulaivaan kun koirat on ihan levällään. Onneksi kuitenkin tulevat takaisin hetken kuluttua ja ilman vaurioita! Laivalla meidät osoitetaan rekkajonoon - auto on kuulemma PIENI pakettiauto! Meidän mielestä se on kuitenkin ISO henkilöauto. Laivaan siis mennään viimeisenä ja hyttiinkin päästään ilman hämminkiä, kun kaikki muut on jo jaloista pois. Zoco ja Nadas ei edes huomaa laivan lähtöä - aikuisethan on tässä hom-massa jo konkareita. Päivä kuluu lähinnä nukkuessa ja koiria kannella talutellessa. Junnut on menosta vähän ihmeissään. Joku piirtää meistä ja junnuista muotokuvaa, mutta kun se maksaa 200€, toteamme sen olevan liikaa. Häivymme paikalta kun Nadas alkaa oksentaa lattialle. Laivasta pääsemme ulos melkein ensimmäisenä. Koska Tukholman tullimiehiä ei näy missään, päätämme nostaa kytkintä ja jatkaa matkaa kohti Ljungbytä. Ismolle saavumme puoliltaöin, juomme vielä iltateet ja sitten nukkumaan.

Sunnuntai 30.5.04

Ljungby - Lembruch

Nadas aloitti leikin viideltä. Sitä jatkuikin sitten siihen asti kun oli aika nousta. Aamupalalta lähdettiin kohti Helsingborgia - päätimme sittenkin mennä lautalla, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli sillan kaut-ta. Tanska eteni hitaasti, ja seuraavalla lauttamatkalla ilahdutimme kanssamatkustajia ottamalla koiratkin kannelle. Saksan puolella päästiin sitten jo ajamisen makuun ja 140 lasissa matka eteni niin hyvin, että Lembruchin liepeillä oltiin jo kuuden maissa. Parin pyörätiepätkän jälkeen hotelli löytyi melko helposti ja kirjauduimme sisään. No problems so far ... Ajattelimme käyttää koiria kävelyllä ennen sisälle menoa, ja niin teimmekin. Joka paikassa tuntui olevan irtokoiria, ja siitäkös se meteli aina syntyi. Zoco pääsi kuitenkin uimaan Dummer Seehen ennen hotelliin paluuta. Hotellilla alkoivat sitten ongelmat. Emäntä oli saada sydärin kun lähdimme koirien kanssa portai-ta huonettamme kohti. Manfredia huudettiin apuun ja sitten alkoi taistelu. Meille ei oltu varattu pyynnöstä huolimatta koirahuonetta, ja viisi koiraa tuntui joka tapauksessa olevan liikaa. Lopulta Manfredin oli annettava periksi kun varauslapussa koirat oli mainittu. Niinpä saimme pitää huoneen, mutta fiilis oli vähän pilalla. Hetken toivuttuamme haimme naapuriraflasta pizzan, kun koiria ei saanut jättää yksin huonee-seen. Yöllä toivoimme että koirat eivät vaan haukkuisi. Yö meni hyvin - tosin Nemes joutui nukkumaan häkissä.

Maanantai 31.5.04

Lembruch - Fey

Koirat nukkui yön rauhassa. Aamulla olimme tyytyväisiä kun saimme ne ulos ilman suurempaa meteliä. Lähtiessämme palautimme valituslapun ja maksoimme kiltisti 30€ koirista. Dortmundia kohti lähties-sämme törmäsimme saderintamaan, joka tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan. Sade loppui kuitenkin aikanaan ja Ranskaan ajoimme Luxemburgin läpi. Matkasta ei juuri ole erityistä mainittavaa, paitsi ettei Feyn ramppia löytynyt millään. Se olikin suljettu pohjoisen suunnasta tullessa, joten ajoimme ohi ja otimme vähän vauhtia etelästä päin. Les Tuiliers oli näyttävä hotelli, mutta ruoka oli sikakallista. Niinpä päätimme etsiä ruokapaikkaa lähikylistä. Yksi löytyi ja tilaus tehtiin sujuvasti ranskan kielisestä ruokalistasta. Nieleminen ei ollut ihan yhtä sujuvaa kun Tarjan salaattilautanen osoittautui kasaksi kypsennettyjä sisäelimiä. Koirat muuten tykkäs niistä .... Kävelimme vielä hetken Pont-a-Moussonissa ennen hotellille paluuta. Myöhemmin reissun aikana huomasimme, että vissiin kaikki Ranskan kaivonkannet on tehty Pont-a-Moussonissa.

Tiistai 1.6.04

Fey - Aigues Mortes

Ajomatka Aigues Mortesiin sujui näppärästi ja olimme aikaisin perillä. Yöpaikka oli motellityyppiä, ja meillä oli jopa oma piha. Iltasapuskat haimme viereisestä supermarketista. Pieni kävelylenkki uuvutti koirat ja pillimukista nautittu roseviini Riitan. Lopulta Tarjakin taipui nukkumaan.

Keskiviikko 2.6.04

Aigues Mortes - Barcelona

Matkaa oli edessä enää 360 km ennen pääkohdetta eli Barcelonaa. Etenimme Pyreneitten vuoriston halki ihaillen komeita lumihuippuisia vuoria. Vuorten jälkeen jatkoimme kohti merenpinnan tasoa. Osuimme kaupunkiin, löysimme oikean kehätien ja hienosti jopa Salamancan alueen. Siihenpä ne onnistumiset het-keksi päättyikin. Autolle ei löytynyt parkkipaikkaa mistään ja sompailimme edestakaisin rantatietä. Yhdessä U-käännöksessä hajosi sitten takarengas. Lykkäsimme auton jalkakäytävälle, hätävilkut päälle ja peräluukku auki. Siihen sitten ilmestyi espanjaa puhuva äijä, joka hoki marokkolaisten pistäneen renkaan puhki. Ei me kyllä mitään marokkolaisia nähty! Soitimme Lauralle ja odottelimme varmaan 1½ tuntia hänen tuloa. Laura ei meinannut löytää meitä, eikä me taas voitu jättää autoa ja koiria siihen. Lopulta kuitenkin kohtasimme ja pääsimme miettimään miten toimitaan. Tarja lähti pumien ja Lauran pomon kanssa kohti kämppää ja minä hoidin Lauran kanssa auton lähimpää parkkitaloon kumi tyhjänä. Asunto oli oikein mukava ja ilmastoitu, tosin neljännessä kerroksessa ilman hissiä. Olo tuntui kuormakamelilta, kun raahasimme kassit parkkihallista kämpille. Siinä sivussa purimme autosta koirahäkin ja vaihdoimme renkaan. Lopulta voitiin asettua taloksi ja aloittaa kaupunkiin tutustuminen. Tunnin kävely lä-hiympäristössä tuntui oikein mukavalta.

Torstai 3.6.04

Barcelona

Koirien aamupissatus lähipuistossa kävi rauhallisesti. Sitten yritimme vielä levätä hetken, mutta hetken päästä totesimme, että on viisainta nousta ylös ja lähteä liikkeelle. Koirat jäi totuttelemaan kämppään ja me lähdimme tutustumaan La Ramblakseen. Paikalliset taisi vielä olla nukkumassa kun kävelykadulla oli niin hiljaista. Pienen lepotauon jälkeen lähdimme etsimään näyttelypaikkaa. Parkkiliput piti lunastaa näyttelypäiviksi ja Zocon numerot eivät ehtineet saapua ennen reissuun lähtöä. Fira löytyi helposti ja autolle myös tyhjä rako asuntoautojen välistä läheltä pääovea. Auto siis parkkiin siihen ja sitten ottamaan selvää käytännön asiois-ta. Parkkilipun lunastus kävi näppärästi kun oikea luukku löytyi. Sitten infoon kyselemään Zocon numeroita. Ne luvattiin vasta huomenna näyttelynauettua. Olimme aika epäileväisiä, koska emme tienneet miten ilman numeroa pääsemme näyttelyyn sisään. Kaiken luvattiin kuitenkin järjestyvän. Tyytyväisinä lähdimme siis kohti autoa ..... Yllätykseksi auto oli poliisien ympäröimänä ja hinausautokin jo paikalla. Kadun varsi oli tyhjennetty ja muutaman minuutin kuluttua meidän autokin olisi ollut jo hinattu parempaan talteen. Kovaäänisen ja monikielisen keskustelunpäätteeksi auton lukitus kuitenkin irrotettiin ja sakkolappukin lopulta rutattiin. Em-me jäänee enää odottelemaan vaan lähdimme aika livakasti kohti kämppää. Menomatkalla olimme näh-neet rengasliikkeen ja poikkesimme vielä sinne korjauttamaan renkaan. Pikkuhiljaa aloimme toivoa, että vastoinkäymiset alkaisivat loppua. Varmuuden vuoksi teimme päätöksen, että auto säilytetään vartioidussa parkkihallissa. Ilta sujui rauhallisesti koirien kanssa rannalla kävellen ja näyttelyreppua pakaten. Huomenna se sitten alkaisi Nadaksen kehällä!

Perjantai 4.6.04

Barcelona

Aamu alkoi varhain - 5.30 Nadas ilmoitti, että hänellä on tylsää. Niinpä nousimme ylös aloimme valmistautua näyttelypaikalle lähtöön. Siispä koirat pissalle, auto pihalle, pennut autoon, aikuiset yläkertaan ja liikkeelle. Näyttelypaikalla oltiin hyvissä ajoin ja katalogista näimme, että Nadas olisi ainoa junnu-uros! Eli jos arvostelu olisi Excellent olisi junnutitteli taskussa. Kehä itsessään oli tosi sekava. Kehäsihteerit puhuivat vain espanjaa, eikä kehässä jaettu mitään nauhoja tai muutakaan, josta olisi voinut päätellä asioiden etenemistä. Myös katalogi oli luonnollisesti vain espanjankielinen. Päädyimme systeemin toimivan siten, että jos sait paperit käteen, niin kiitos ja näkemiin. Jos paperit jäi sihteerille, niin kisa jatkui. Nadas esiintyi mallikkaasti, sai excellentin ja siten siis myös EUJV-04 tittelin. Junnuvoittaja ei sitten kuitenkaan kisannut paras uros kehässä vaan meni suoraan ROP kehään, jossa Nadas rankattiin kolmanneksi. Tuomari kehui Nadasta lupaavaksi, mutta ei katsonut sen vielä ole-van ROPin arvoinen. Palloilimme vielä hetken näyttelypaikalla ennen kämpille lähtöä. Ihmettelimme kun tittelistä ei herunut minkäänlaista palkintoa - tai ainakaan me emme löytäneet mitään paikkaa mistä sellaisen olisi voinut saada. Aikuiset odotti kotona, ja ulkoilutuksen jälkeen lähdimme Tarjan kanssa vielä käymään Ramblaksella. Paella tuli maistettua ja ilta nukuttua. Huomenna olisi Zocon päivä!

Lauantai 5.6.04

Barcelona

Koirat ei taaskaan jaksaneet nukkua puolta kuutta pidempään. Mellin pohjaproppu vuoti ja junnut aloitti leikin. Siispä aamukahville, ulos ja liikkeelle. Leiri pystyyn näyttelypaikalle ja sitten odottelemaan kehän alkua. Urosten tuomari vaikuttaa sliipatulta mustassa puvussaan ja tummissa laseissaan. Koirien käsittely on kuitenkin asiallista ja ystävällistä ja arvostelu lähtee käyntiin. Junnu-uroksia on yhdeksän. Kehä toimii paljon selkeämmin kuin vizslakehä eilen, joten sitä on kohtuuhelppo seurata. Alhamillan tosi pieni uros voittaa junnut ja Zoco saa excellentin. Sen jälkeen kiitos ja näkemiin. Tuomari näyttää suosivan aika pie-niä mutta kuitenkin jykeviä, töpöhäntäisiä uroksia. Narttujen tuomari näytti kiinnittävän enemmän huo-miota koirien luonteeseen. Tällä tuomarilla Zoco olis ollut korkealla. Kehissä on ihan mukavankin näköisiä koiria, pääosin pitkässä turkissa. Mikä positiivista, koirat eivät ole arkoja vaan käyttäytyvät hyvin. Zorrazon koirillekaan ei sijoituksia heru. Illalla käymme vielä tutustumassa La Sacra Familiaan ja asettelemme korjatun vararenkaan takaisin koloonsa. Illan lopuksi pakkaamme kassit valmiiksi, sillä huomenna on aika heittää hyvästit tälle mukavalle kaupungille.

Sunnuntai 6.6.04

Barcelona - Cagnes sur Meer

Pitkä ajopäivä edessä! Koirat jäi aamupissalta autoon, ja me säntäsimme tekemään pikaisen siivouksen kämpässä. Sitten kamat autoon ja liikkeelle. Kahdeksalta oltiin jo tien päällä ja syytä olikin, sillä Nizzaan tulisi matkaa melkein 800 km. Matka sujuu kuitenkin reippaasti ja "Teletapit" eli tietullit tulevat tutuiksi. Cagnes sur Meer löytyy helposti ja aikamme harhailtuamme myös hotelli Hippodromin varjosta. Hotellissa on tosi ystävällinen vastaanotto ja saamme huoneen, jossa on itse asiassa kaksi huonetta ja ovi suoraan pihalle. Illan kulutamme rantakatua kävellen ja ympäristöön tutustuen. Vatsa täyttyy Fodue-aterialla.

Maanantai 7.6.04

Monaco

Olimme jättäneet yhden päivän turisteeraukselle ja lähdimme ajamaan Nizzan läpi kohti Monacoa. Tie nousi vuoristoon ja maisemat oli uskomattomat. Välimeri siinsi sinisenä toisella puolella ja vuoret koho-sivat toisella puolella. Monacoa lähestyttäessä rähjäiset talot hävisi näkyvistä ja varakkuus nousi esiin. Saimme auton säkällä parkkiin lähelle satamaa ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Formulat oli järjestetty edellisenä viikonloppuna Monacossa, joten suoja-aitoja purettiin parhaillaan. Jahdit oli uskomattoman hienoja ja Rainierin linna valvoi sataman aluetta kukkulan päällä. Kaupunki näytti elävän autourhei-lulle. Koirat pääsivät mukaan toiselle lenkille, joka suuntasi Monte Carlon Casinolle. Reitti marmorikäytävää pitkin kummastutti koiria, mutta casino-elämä ei juurikaan. Kaksi australialaista herraa valkoisissa "jäätelömyyjän" takeissaan jututti meitä ja koiria pitkään. Toisella oli kuulemma valkoinen bokseri, joten Melli taisi olla se magneetti, joka sai miehet pysähtymään. Kävelimme vielä hetken ympäriinsä, joimme kahvit ja lähdimme ajelemaan takaisin kohti Cagnesia. Illalla käveleskelimme rannalla vielä Monacon lumoissa ja nautiskelimme kala-ateriasta hienohkossa ravintolassa.

Tiistai 8.6.04

Cagnes sur Meer - Garmisch

Taas olisi pitkä ajopäivä edessä - tällä kertaa kohti Alppeja. Alkumatka oli vuoristoista, mutkaista ja täynnä tunneleita. Sitten yllättäen yhden tunnelin jälkeen maisema muuttui kuin leikaten tasaiseksi viljelymaaksi. Kerran ajoimme harhaan, kun kartanlukija uinahti hetkeksi. Loppumatka Garmischiin menee melko mutkaiseksi ja mäkiseksi, ja usko oikeasta reitistä meinaa loppua. Lopulta löydämme perille viitoituksen puuttumisesta huolimatta. Kaupunki on uskomattoman kaunis ja lumivuorten ympyröimä. Löydämme majapaikan, käymme kaupassa ja asetumme taloksi.

Keskiviikko 9.6.04

Garmisch ZOCO 16kk

Suunnistamme ensimmäiseksi kohti infoa kyselemään vaellusreittejä. Lämpöä on luvattu 30°C, mutta päätämme silti käydä pienen kävelylenkin. Patikoimme Pflegerseetä kohti ja reissusta tulee lopulta 3½ tunnin mittainen. Hyvä aloitus siis. Maisemia ei voi moittia, mutta kuumuutta päätämme tulevina päivinä vältellä lähtemällä liikkeelle aikaisemmin. Koirat jää tyytyväisinä kämpille päiväunien jälkeen ja me lähdemme kävellen tutustumaan kaupunkiin. Löydämme koirakaupan, jossa kuulemme että torstai on pyhäpäivä, joten ruokakauppaan tulle hieman kiire. Jossain välissä päivää Gästhaus Reuterin emäntä tajuaa, että kaikki koirat asuvat sisällä ja on saada sydänkohtauksen. Ongelmia siis jälleen tiedossa! Illan päälle isäntä ilmestyy ovelle laskun kera ja siinä on laitettu 140€ koirista. Koitamme keskustella asiasta mutta tilanne ajautuu konfliktiin ja muuta vaihtoehtoa ei ole kuin maksaa tai häipyä. Rahat pitää vielä lähteä hakemaan heti - pelkäävät varmaan meidän häippäävän yön aikana. Mietimme hetken mitä tehdään, mutta päätämme että emme anna asian pilata lo-maamme. Siispä automaatille ja sitten maksamaan. Maksun jälkeen toteamme, että enää ei tartte varoa koirien kanssa liikkumista, joten käyttäydymme isäntäväkeä kohtaan suht tylysti mutta asiallisesti. Ilta menee vähän pitkäksi asiaa puidessa, mutta lopulta käymme nukkumaan pienen iltapalan jälkeen.

Torstai 10.6.04

Garmisch

Nousemme varhain aamupalalle ja olemme liikkeellä jo puoli kahdeksalta. Reitti kohti Eibseetä on melko varjoinen ja vaikuttaa hyvältä. Kierrämme järven, uitamme koiria ja nautimme näkymistä. Päiväunet maistuu neljän tunnin kävelyn jälkeen autuaalliselta, mutta herääminen ei tahdo sujua. Apfelstrudel vaniljakastikkeella kuitenkin saa meidät liikkeelle kaupungille. Ilta kuluu koirien turkkeja ja kynsiä hoidellen. Päätämme jättää vesinoutotreenit väliin tältä iltaa.

Perjantai 11.6.04

Garmisch NADAS 14kk

Tämä aamu alkaa huippuaikaisin. Porukka purkautuu olympiastadionille jo ennen seitsemää ja lähtee etsimään reitin alkupäätä. Ajattelemme ottaa tänään vähän helpomman reitin kun eilen omat lonkat tuntuivat olevan D-E tyyppiä. Pieleen meni ... reitti lähtee nousemaan pian suoraan ylöspäin kohti Eckbaueria. Aamu on onneksi viileä ja siten täydellinen patikkailma. Nousemme pari tuntia ylöspäin ja ylhäällä ihailemme maisemia sekä ihmettelemme sitä miten joku voi asua siellä varsinkin talvella. Alaspäin laskeutuminen onkin sitten melko mielenkiintoista.

Lauantai 12.6.04

Garmisch - Reutlingen

Aamukahvien jälkeen lähdemme ajamaan Reutlingeniä kohti ja kisapaikalle saavumme mutkaista tietä pitkin kahden maissa iltapäivällä. Kisat on täydessä käynnissä ja kenttä telttojen ympäröimä. Pukkaamme auton parkkiin ja pystytämme telttamme myös kehän vierelle. Uta ja Sabina ilmestyvät tervehtimään ja kuuluttajakin keksii esitellä meidät koko porukalle. Se siitä huomaamattomasta saapumisesta .... Kisojen päättymisen jälkeen lähdemme lenkille ja alamme suunnitella pientä treenihetkeä. Yllättäen vain klubilla on buffet-illallinen joten treenitkin saadaan tehdä yleisön edessä. Ikävä kyllä kontakteja ei saada käyttöön. Päätämme lopulta myös osallistua illalliselle ja hymyilemme ymmärtäväisesti kun saksalaiset yrittävät jutella kanssamme - tietäisivätpähän vain miten vähän ymmärrämme! Iltapuhteille käymme yhdeksältä ja alamme suunnitella nukkumista näyttelyteltassa. Zoco yrittää heti karata teltasta, joten se saa häkkituo-mion yöksi. Melli ja Nemes kytketään naruilla häkkeihin ja itse käperrymme pienen peitteen alle. Musa jatkuu pitkään ja pian kaipaamme myös EA-laukun lämpöpeitettä. Unta tulee kuitenkin yllättävän hyvin ja aamulla nousemme melkeimpä pirteänä.

Sunnuntai 13.6.04

Reutlingen - Garmisch

Kisapäivä alkaa ilmoittautumisella. Sabina kyselee jotain, ja lopulta ymmärrämme tarjota kisakirjoja. Eläinlääkäri ihmettelee rokotuskirjoja, eikä kyllä ymmärrä niistä mitään. Nemeskin on pöydän alla hukassa. Kisat alkaa agiradalla, ja kolmosluokan tullen myös Nemes ja Melli ovat kisassa mukana. Melli tekee nollan sijoittuen seitsemänneksi, mutta Nemes säheltää kontakteilla. Keinun Tarja ottaa uusiksi, jotta saisi vähän kontrollia hommaan. Nollan saaneet osallistuvat sitten vesisateessa finaaliradalle, josta Mellin tuloksena on pari riman tiputusta sekä puomilta putoaminen. Taisi liukas nurmi tehdä tehtävänsä. Päivän viimeinen kisa on epävirallinen Power & Speed, jossa lyhyt kontaktiosuus suoritetaan ensin ilman ajanottoa. Siitä sitten jatketaan hyppyradalle, joka kellotetaan. Kontaktiosuus on tehtävä virheittä, jotta radalta saa tuloksen. Melli onnistuu nollille ollen sijalla 13 120 koiran joukosta. Nemes tekee A:n virheen mutta erinomaisen hyppyradan. Kisat on siis meidän osalta ohi ja alamme vähitellen pakkailla tavaroitamme. Emme jää odottelemaan palkintojenjakoa, vaan lähdemme kohti Garmischia. Mukaan lähtee myös peltikoira, joka tulee talonvahdiksi Rannaperälle. Kämpille pääsemme yhdeksän maissa ja on aika autuasta käydä suihkussa, syöpästä ja mennä untuvatäkkien väliin nukkumaan.

Maanantai 14.6.04

Garmisch

Aamulla väsytti. Pitkän suunnittelun jälkeen lähdemme toista reittiä pitkin kohti Eibseetä, jossa päätäm-me tehdä dami-treenit järvellä.Päivä oli sateisen viikonlopun jälkeen viileä, joka sopi meille mainiosti kun kerran emme jaksaneet liikkeelle lähteä kovin aikaisin. Nadas ja Zoco harjoittelivat noutoa, eikä kummal-takaan ainakaan intoa puuttunut - malttia ehkä enemmänkin. Lenkistä tuli melkein 4 tunnin mittainen ja totesimme, ettei päiväunille tässä välissä jäänyt aikaa. Siispä suihkuun ja sitten kaupungille viimeistä silmäystä luomaan. Kakkukahvien jälkeen kävimme Aldissa hamstraamassa viiniä ja koiranruokaa. Sitten kroppa alkoi vaatia päiväunia ja palasimme kämpille. Joska ja Nemes otti vähän yhteen, jonka seurauksena JooJoo ontuu vähän. Onneksi Rimadyl auttoi. Ilta kului pakatessa ja viimeisiä ruokia syödessä.

Tiistai 15.6.04

Garmisch - Nyköping Falster

Paluumatka alkoi klo 7.00. Munchenin ohitus meni yllättävän hyvin ja matkalle mahtui aurinkoa, pilviä, sadetta ja muutama stau. Matka eteni kuitenkin niin reippaasti, että päätimme ajaa Tanskaan asti. Niinpä Nyköping Falsteriin asetuttiin illalla jo seitsemän maissa huilimaan reilun 1000 km:n ajon päätteeksi.

Nyköping Falster - Gävle

Seuraava ajopäivä. Tanska ja alkumatka Ruotsista etenee hitaasti. Yritämme jopa käydä Malmön tullissa, mutta emme löydä edes parkkipaikkaa. Niinpä ajamme läpi ilman papereiden leimausta. Sitten päivä onkin raakaa ajamista. Gävlessä mittari näyttää taas 100 km:a ja päätämme psähtyä syöttämään koirat enne hotellin etsimistä. Liikkeelle lähdettyämme huomaamme seisoneemme 1½ km:n päässä Scandicistä. Yö-sija järjestyy helposti ja respa väittää että näytämme väsyneeltä. Zoco alkaa kyllästyä automatkailuun.

Torstai 17.6.04

Gävle - Rovaniemi

Viimeinen raaka ajopäivä on edessä. Nautimme hyvän aamupalan ja lähdemme liikkeelle. Piteån jälkeen matka hidastuu totaalisesti kun tietyöt haittaavat menoa. Vähitellen alkaa tuntua siltä ettei matka lopu ollenkaan. Soitamme Rovaniemelle ja kuulemme, ettei respa olekaan auki koko yötä. Onneksi siellä on ys-tävällinen henkilö, joka jää odottamaan meitä. Olemme perillä lopulta kymmenen maissa, raahaudumme huoneeseen ja kaadumme sänkyyn. Maasta ja valuutasta ei ole juurikaan tietoa. Onneksi huomenna on vapaapäivä!

Perjantai 18.6.04

Rovaniemi

Nukumme pitkään. Unia häiritsee vai koirien pissalenkki ja aamupala. Puolilta päivin tuntuu että kroppa on jonkun muun, mutta raahaudumme pystyyn ja lähdemme vähän ulkoilemaan. Päätämme lenkkeillä Ounasvaaralla ja samalla käymme katsastamassa KV-näyttelyn paikkoja. Syömme vielä Rovaniemellä ja palaamme takaisin Pohtimolammelle lepäilemään. Pikkuhiljaa paikalle alkaa kokoontua erikoisnäyttelyn seisojaporukoita. Illalla tapaamme Nadaksen veljen Papun ja odottelemme Hannelen porukan saapumista. Ilta venähtää jutellessa aamupuolelle. Vähän tuntuu siltä että olemme väärässä paikassa väärään aikaan. Seisojamiehet ovat kiinnostuneita Zocon rodusta. Ristimme sen pitkäkarvaiseksi unkarin vizslaksi, jonka Hannele on tuotattanut maahan. Juttu menee läpi kuin väärä raha ja seuraavana päivänä kuulemme miesten tiedustelleen moisesta rodusta Hannelelta! Ei voi olla totta!!

Lauantai 19.6.04

Rovaniemi

Se on Nadaksen erikoisnäyttelypäivä! Kehä on vasta iltapäivän puolella, joten katselemme muita koiria odotellessamme. Nadas saa erinomaisen ja on PU4. Liian kevyeksi vielä moititaan. Edelle menevät Odie, Indy ja Papu. ROPiksi valitaan tietysti Hasta ja Dani eli Stabian Idefix on paras vetsku. Kasvattajaluokas-sa saamme kp:n ja olemme mukana voittamassa näyttelyn kasvattaja-BISsiä. Näyttely on tältä vuodelta ohi ja illalla on edessä illallinen. Istumme vizslaporukan kanssa samassa pöydässä kuuntelemme tuoma-reiden suorasanaista kritiikkiä. Tuntuu siltä että vain vizslat saavat kiitosta korkeatasoisuudesta. Käyn vielä mutkan Hannelen vaunulla, mutta sitten uni voittaa.

Sunnuntai 20.6.04

Rovaniemi - Oulu

Tänään on Zocon päivä! Ounashallissa on Keskiyön auringon KV-näyttely, jota varten Zocon turkkia on hoidettu huolella. Nadaksen ja Zocon kehät sattuvat päällekkäin. Nadas käy noukkimassa EH:n, mutta Zoco kerää tänään mukaansa kaikki pytyt! ROP, CACIB ja SERTi. Nyt voidaan ruveta laskemaan inttiva-lion päiviä! Tuomari ei kyllä ymmärrä vesikoirista mitään, kun väittää Solon olevan paremmin trimmattu! Ryhmässä ei sitten kuitenkaan päästä eteenpäin, vaan lähdemme vähitellen kotimatkalle. Ensimmäisenä tehtävänä kassien purkamisen jälkeen lyhenee Zocon turkki. Poika aloittaa kesäloman lyhytturkkisena ja näyttää kyllä ihan pikkupojalta. Kolmen viikon reissu alkaa olla päätöksessään. Trippimittariin kilometrejä kertyi n. 9200. Rattia on käännetty ja kaasua on painettu. Plaza Espanjalla on opittu ajamaan ja poliisi meinas varastaa auton. Saksassa taisteltiin majoituksista mutta nautittiin aivan uskomattomista maisemista. Käsittämättömiä kokemuksia on taas mieli täynnä ja ajatus lähtee jo ensi vuoteen. Mihinkäs päin sitten lähdetään??